maanantai 11. heinäkuuta 2016

Mistä Euroopassa oikeastaan palkitaan?


Barroso tekee kataiset – entiselle euvostojohtajalle huippuvirka vaikka EU romahduksen partaalla


Monet Suomessa syystä epäilevät niitä ”ansioita”, joilla entinen pääministerimme Katainen on päässyt korkeaan euvostovirkaansa. Järjen mukaan epäjärjestykseen ja velkakierteeseen saatettu isänmaa ei ainakaan vanhoina hyvinä aikoina olisi ollut minkäänlainen meriitti asetettaessa kansainväliseen talouspoliittiseen asemaan. Viikonloppuna tuli tieto, että Goldman Sachs on valinnut palvelukseensa entisen euvostojohtajan José Manuel Barroson eli synkeän Junckerin edeltäjän [Euractiv, The Telegraph]. Barroson tehtävänä on ohjeistaa pankkieliittiä toimimaan Brexitin jälkeisessä maailmassa, joka paljolti on juuri Barroson itsensä aikanaan johtaman Euvostoliiton aikaansaannosta.

Barroso pääsee "neuvomaan" Goldman Sachs-pankkia tilanteessa, jota hän itse aikanaan on ollut rakentamassa.


Tunne on hiukan niin kuin pyromaani valittaisiin palopäälliköksi. Samalla kuitenkin viimeistenkin hälytysvalojen pitäisi vilkkua tarkasteltaessa Goldman Sachsin kaltaisten toimijoiden osuutta Euroopan synkkenevään kaaokseen. Koska Brexit on nähtävä enemmän seurauksena kuin syynä epävarmuuteen, rahamaailman reaktiot kiinnostavat maallikkoakin. Barroson kaltaisen poliitikon valitseminen mainittuun toimeen on herättänyt ansaitusti kummeksuntaa.

Juuri eilen tuli julki uusin IMF:n varoitus Euvostoliiton hajoamisesta ja poliittisen valuutan jakautumisesta. Siinäkin yhteydessä pistää silmään ideologinen näkemys Brexitistä purkautumisen käynnistäjänä, vaikka kansanäänestyksen tulosta on nimenomaan pidettävä seurauksena liittovaltiopyrkimyksistä ja epäonnistuneesta tai peräti olemattomasta maahanmuuttopolitiikasta. Vieläkään ei ole ollut nähtävissä merkkiäkään Brysselin itsekriittisistä toimista. Päinvastoin vallanpitäjiä nuoleskeleva media on juoksuttanut esille toinen toisensa jälkeen Brexitin kannattajia demonisoivia tai halventavia kirjanoppineita. Barroson nimittäminen uuteen virkaansa ei ainakaan viestitä rahamaailman taholta järin suurta kriittisyyttä viime vuosina harjoitettua euvostopolitiikkaa kohtaan.

Euvostoliitossa konkretisoituu ideologian ja taloudellisen toiminnan yhdistämisen mielettömyys. Euvostohumanismin höttösanomassa köllöttelevien hyödyllisten idioottien taustalla naruista vetelevät sielunsa rahalle myyneet. Niiden verenimijöiden virheet on eliitin ollut pakko sosialisoida. Taloussanomien mukaan sairas Euroopan pankkilaitos tarvitsisi 150 miljardin euron tukipaketin. Jo Italian pankkien osuus olisi 40 miljardia. Tilanne on mennyt jo ilmeisesti niin pahaksi, ettei syylliseksi väitetäkään enää yhtä yksittäistä vasallivaltiota niin kuin viime vuosina Portugalia tai etenkin Kreikkaa. Viha Brexitiä kohtaan lähtee siitä, että pitkästä aikaa maksumiehiksi ovat joutuneet raharikkaat. Heti Britannian äänestystuloksen varmistuttua saatettiin todeta näiden köyhtyneen 196 miljardia dollaria. Pelkästään Saksan kolmanneksi rikkaimman henkilön omaisuudesta katosi oitis 1,9 miljardia dollaria. Mainittuja nimiä kaivelemalla pääsisimme sen joukon jäljille, joka on jäätävästi hyötynyt eri maiden heikoimpien aseman kurjistamisesta poliittisen valuutan järjestelmän ylläpitämiseksi. Se on myös susilauma, jonka etujen ajamisesta Barrosokin tahdotaan palkita.

Kaikki inhimillinen kanssakäyminen on sopimuksia ynnä palvelusten ja vastapalvelusten piiritanssia. Euvostouskovaiset koettavat viedä aatettaan niin kauaksi kuin se vain kantaa. Albanian tai Turkin kaltaisten maiden liitäminen Unioniin ei korvaa vanhojen vasallien kääntymistä pois. Nettomaksajien sijasta Bryssel on haalimassa helmoihinsa lisää tuettavia. Ensimmäinen järjellinen vastareaktio liittovaltiolta olisi ollut uusien jäsenneuvottelujen jäädyttäminen tyystin, kunnes exit-prosessit olisi saatu käsiteltyä. Niin kaiketi olisikin toimittu puhtaasti taloudellisessa järjestelmässä. Euvostoliitto on kuitenkin harjoittanut vuosikaudet samankaltaista aatteellista lähetystyötä, mihin Moskova bolsevikkivallan alkuaikoina pyrki. Siltä tieltä kääntyminen olisikin samanlainen henkinen isku kuin suuren ja mahtavan itäisen sortuessa. Liian moni Brysselin byrokraatti elää vain kokoussalejaan varten.

Onko Barroso euvostouskoville hajoamisen enteiden tiivistyessä ellei ihan Leninin kaltainen ikoni niin ainakin jokin nykypäivän Mihail Kalinin





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti