sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Erdogan: syyrialaisista turkkilaisia


Lehmänkaupat Turkin kanssa ovat saaneet uuden ulottuvuuden. Britannian Brexit-kampanjan aikaan euvostouskovaisten leiri raivosi karttapiirroksista, joissa liittovaltion uusiin alueisiin on Turkin lisäksi hahmoteltu Syyria. Kuinka ollakaan, nyt on maailmalle levinnyt tieto Erdoganin tarjouksesta tarjota Turkin kansalaisuus ”Syyrian pakolaisille”. Mikäli neuvottelut Brysselin kanssa etenevät jossain vaiheessa Turkin euvostojäsenyyteen asti, mukana tulisi myös se osa kaoottisesta Syyriasta, joka olisi tahtonut siirtyä turkkilaisiksi. Kummasti aiemmin mainittu karttapiirros siis alkaisi muistuttaa todellisuutta.


Meillä asiasta on kertonut Talouselämä, joka viittaa Financial Timesiin, missä juttu näyttäisi köllöttelevän maksumuurin takana. Onpa asiasta luettevissa muun muassa Worldbulletin-julkaisusta ja Daily Sabah -lehdestä. Äskettäisessä puheessaan Erdogan ei kuulemma tarkentanut kansalaisuuden saamisen ehtoja, prosessin kestoa tai saisivatko kaikki Turkkiin rekisteröityneet 2,7 miljoonaa pakolaista kansalaisuuden. Selvä kuitenkin lienee, että Turkki kasvattaisi huomattavasti houkuttelevuuttaan askelmana kohti Euvostoliittoa. Onhan Brysselin pöhötauti ja uusien jäsenmaiden imuroiminen yleisessä tietoisuudessa. Taannoin komissio ei ollut pysyä housuissaan julistaessaan uusien itäisten vasallimaiden kautta tulevasta autuudesta, vaikka samaan aikaan sen perusrakenteet ovat olleet natisemassa Lontoota myöten. Pian saattaakin koittaa aika, jolloin Turkista tuleva maahanmuuttaja voikin esittäytyä uutena euvostokansalaisena.

Tämä kaikki onkin luonnollisesti herättänyt kysymyksiä EU:n ja Turkin solmiman pakolaissopimuksen jatkosta. Jo ennen Turkin mahdollista euvostojäsenyyttä nimittäin turkkilaisen passin omaaville syyrialaisille pitäisi myöntää viisumivapaus liittovaltion alueelle. Turha edes epäillä, etteivät syyrialaiset jatkaisi matkaa oitis uudet paperit taskuissaan. Kategorinen kansalaisuuden myöntäminen itsekin kaoottisessa tilanteessa olevassa Turkissa nostaisi väistämättä esille epäilyt siitä, kuinka tarkasti ja oikein kunkin pakolaiseksi esittäytyneen henkilön oikea identiteetti ynnä tarkoitukset onkaan voitu selvittää. Samalla eurooppalainen ”rauhanprojekti” tulee imaisseeksi kitusiinsa päättymättömän etnisen sodan ja taistelut, joiden lopullinen voitto viipyy yhä epätietoisuuden tolkuttomassa, verisessä hämärässä.

Itseään älymystönä ja oppineena pitävä väki on raivonnut demokraattisesti esille noussutta Brexitiä vastaan. Suu vaahdossa on vaadittu jopa äänestystuloksen mitätöimistä. Paljon vähemmän ääntä on pidetty Itävallan erinäisten epäselvyyksien johdosta uusittaviksi joutuvista vaaleista. Katseiden pitäisi kohdistua nyt etenkin siihen, pystyykö euvostojohto viimein tarttumaan jäntevästi ja tarpeellisen tiukasti Turkin rintaman tapahtumiin. Brysselin byrokraattien ideologisen sokeuden ja ylimmän johdon ilmeisen tuhopyrkimyksen tietäen asiaa voitaneen syvästi epäillä. Yhdessä Välimeren ylittävän aallon kanssa tullee kaakosta pursuava ihmismassa uudelleen yltymään ellei asenne muutu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti