torstai 9. kesäkuuta 2016

Virtuaalivaatturi ei jakele virtuaalipotkuja


Tarpeettoman ihmistyön jäljillä


Jospa hankit vaatteita lähitulevaisuudessa näin: Menet vaatekauppaan. Tai menet virtuaaliseen kauppaan. Kotisohvalta, älypuhelimella tai tabletilla.” Teknokraattien tulevaisuususko on yksinkertaistamisen taitolajia. Otetaan esille yksittäinen muutos ja sivuutetaan kapean putken ulkopuolelle jäävät seurannaisvaikutukset positiivisen vaikutelman herättämiseksi. Niin myös verkkoon siirretyn vaatteiden ostamisen kohdalla.


Kärsivällinen taitojen kehittäminen ja yksilölliset tuot-
teet ovat olleet ihmisenkokoinen elämäntyö, jota on ollut
hyvä arvostaa. Teknokraatit muovailevatko teknokraatit
ihmiskunnasta uusavutonta, ponnistelua pakenevaa massaa?
Kenellä pian enää varaa vain ostaa itse tuottamatta mitään?
Christoph Weigel:Ständebuch & Beruf & Handwerk &
Kleidermacher.1698
Kuva Wikimedia Commons
Mielikuvateollisuus pelailee nykyihmisen yksilöllisellä laiskuudella. Insinöörit ovat saatelleet meidät maailmaan, jossa tavaran pitäisi siirtyä näppäimistöä hivellen kotiovelle. 3D-tulostimien tulisi sylkeä sisuksistaan niin huonekaluja kuin unelmaruokia. Mainokset päivittelevät muun muassa, kuinka kuluttaja saattaa väsähtää rakennellessaan verkossa itselleen unelmalomamatkaa työssä, jonka ennen tekivät erikoistuneet matkatoimistovirkailijat. Kulmakioskin nurkassa pähkäilee satunnainen tallaaja postin laatikkoleikkien parissa toimessa, jota varten olivat ennen postissa erikoistuneet ihmiset. Rautatieasemilla viimeiset junamatkustajat arpovat automaateilla niitä matkalippu- ja aikatauluyhdistelmiä, joiden selvittelyä varten olivat ennen virkailijat. Jos alkaa uuvuttaa ryhtyä oman työnsä lisäksi hoitaa työttömiksi nakattujen ammattilaisten tointa, insinöörit lupaavat kehittää uusia bittihärpäköitä, jotka toki jumittuvat ensimmäisen ruuhkan koittaessa tai ainakin säännllisin väliajoin niin kuin pankkiasiakkaat hyvin tietävät.

Tässäkin tapauksessa on etualalla vaivattomuuden tarjoaminen. Varsinkin miespuoliset asiakkaat kokevat usein äärimmäisen tuskastuttavana rumban sovituskopilla. Niinpä propellipäät tarjoavat virtuaalista vaatturia. ”Näytölle ilmestyy itsesi näköinen, kolmiulotteinen avatar eli keinosinä. Voit katsella sitä eri suunnista. Sovittelet vaatteita sen päälle. Tai suunnittelet kokonaan oman vaatteen. Kun olet tyytyväinen tulokseen, painat nappia. Tilaus menee verkon kautta tuotantolinjalle, joka voi olla lähellä tai kaukana. Robotit valmistavat vaatteen. Se toimitetaan kauppaan tai kotiisi..”

Siinä se. Mietitäänpä hiukan; vanhaan aikaankin puvun teettämiseen saattoi hyvin liittää elitistisiä piirteitä. Hyvä puku maksoi maltaita. Niitä tehtiin kuitenkin lähellä ja kestivät varmaan kauemmin kuin nykyään. Pula-aikana tosin vaatetusta kyhättiin vanhoista asusteista. Räätälit, suutarit ja nahkurit olivat arvostettuja ammattilaisia. Käsityöläisyys oli elämänmittainen opintaival. Sieluttomien ketjukauppojen tilalla oli kivijalkamyymälät ja mitat saatettiin ottaa kasvokkain. Massatuotannon synnyttämän materiaalihukan poistaminen koneiden valmistamien tuotteiden uutena mittatilaustyönä toki kalskahtaa trendikkäältä nykyisenä globaalina maailmanpelastusaikana. Hintana on vain yhä uusien tarpeettomien ihmismassojen syntyminen. Tietokonetilausten toimittamisenkin hoitanevat ennen pitkää automaattiautot ellei sitten 3D-tulostin kudo palttoota. Ennen aikaan tekninen kehitys oli hitaampaa kuin nykyään, joten sukupolvien vaihtuminen istui jonkin verran paremmin elinolosuhteiden ja työtapojen muutoksiin.

Olen useamman kerran joutunut toteamaan, ettei moderni yhteiskunta tarvitse edes nykyistä väestömäärää. Jopa maapallon väestön nollakasvu on käytännössä vahingollista kasvua. Jokainen ei voi olla suunnittelija, ohjelmoija tai pyöränkeksijä. Siksi tämä kehitys on paljon vaarallisempi kuin tosi-TV:ä vahtiva keskivertokansalainen edes ymmärtää. Vähitellen yhä suurempi osa massojen ostovoimasta täytyy rakentaa keinotekoisesti, koska reaalinen tuotanto ynnä omaisuus keskittyvät yhä harvempien käsiin. Väistämätöntä uusjakoa odotellessa murhenäytelmien ketju vain tiivistyy. Ääretön ja pidäkkeetön teknistyminen johtaisi ihmiskunnan tuhoon.

Toisinaan saa lukea vaatimuksia teknokraattien yhteiskunnallisen vastuun perään; liian usein uusia järjestelmiä kehitetään tyystin ottamatta huomioon sosiaalisia vaikutuksia. Robottivero olisi vain yksi toimenpiteiden ilmentymä. Perusajatuksena on ollut oivallus, ettei uusien automatisoitujen toimintojen ottaminen käyttöön ole merkinnyt juuri säästöä yhteiskunnallisesti. Tarpeettomaksi on tullut enemmän ja nopeammin ihmisiä kuin on kyetty synnyttämään tuottavia uusia töitä. Samalla on liian vähän kiinnitetty huomiota siihen, etteivät ihmiset suinkaan ole yhtenäinen samanlaisin kyvyin varustettu massa. Vaatiessaan yhteiskuntaa huolehtimaan paarialuokasta teknokraatit samalla sysäävät yhteiskunnan kautta tuottavalle portaalle lisää veroluonteista rasitusta. Monessa tapauksessa automatisointi on siis käytännössä hölmöläisten peiton jatkamista. Lisämausteena on usein myös aiemmin toimineen infran hajoaminen käsiin ja sen kelvoton paikkailu.

Uutta teknologiaa ylistetään myös siitä, että tuotanto palaa Eurooppaan. Kuinka paljon työpaikkoja karisee matkalle bittien välittäessä takin mitat, robottien tai 3D-tulostimien ommellessa palttoot?

Joissain tapauksissa tutkijoille voisi jopa laatia haittaveron, sillä tutkimus ei saisi koskaan olla pelkkää muutosta muutoksen vuoksi. Vaarallisen ja raskaan työn helpottaminen on eri asia kuin ihmistyön kategorisen tuhoamisen helpottaminen. Keksijöiden tulisi mieltää tekojensa yhteisölliset seuraukset. Automaation ja tietojärjestelmien ajattelematon tarjoaminen sieluttomille markkinavoimille on paholaisen ruokkimista. Vaivan loppuessa loppuu myös elämä, valitettavasti.


Muita kirjoituksia aiheesta:






2 kommenttia:

  1. "Vaivan loppuessa loppuu myös elämä, valitettavasti."
    = itseajavat robottiautot
    Lehdessä oli listattu plussia robottiautoista;
    -voit työskennellä työmatkalla,,,
    Harmi kun palkanmaksu alkaa vasta konttorilla, vai valjastetaanko auton kamerajärjestelmä myös työsuoritteen valvontaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kysymys kustannuspaikan fyysisestä sijainnista onkin mielenkiintoinen. Toisaalta todennäköisesti yhä useammat meistä saanevat ihan jäädä sinne kotiin robottien ottaessa vastaan työtilaukset ja toimittaessa ne toisille roboteille jä näiden lykätessä tuotteet niille robottiautoille, jotka toimittavat tuotokset kotiovelle.

      Sinänsä etätyöhön liittyy uusia ulottuvaisuuksia työn etääntyessä entistä etäämmälle ihmisistä.

      Poista