tiistai 7. kesäkuuta 2016

Taru tukkeutuvista rajoista


Maitoa ja turisteja?


Eurooppa kakistelee yhä viime vuoden maahanmarssijoiden aaltoa, mutta silti Välimeren ylitse rahdataan uutta väkeä yli tuhannen päivävauhtia. Suurkaupungit kieriskelevät terroriuhassa ja asuntopulaassa. Britit ovat yhä suuremmin joukoin ilmaisseet tahtoaan palauttaa itsenäisyytensä samaan aikaan kun Euroopan komission epämääräisesti valittu johtaja Juncker on ottanut oikeudekseen uhkailla liittovaltiopyrkimysten vastustajia samalla vaatien armeijaa käyttöönsä. Toteuttamansa kansanmurhat kieltävästä ja yhä etnistä sotaansa käyvästä Turkista on tullut Euroopan rajojen valtias, koska Bryssel ei kykene muuten päättämään, kuka rajojen ylitse saapastelee. Tässä ilmapiirissä verorahoitteinen Ylemme päätti julkaista viikon alkajaisiksi tuhdin paketin kauhukuvia ”rajojen sulkemisen” vaikutuksista.


Eurooppaan lilluu tuhatkunta tulokasta päivässä. Keskustelu nk. perheenyhdistämisistä kuohuu. Yle on lätkäissyt
pöytään kattaukset pelottelua rajavalvonnan kauhuista. Myös tämä sodankäynti mielikuvilla on ollut osa kampanjaa
Britannian Brexit-äänestyksen alla.

Kirjoituksen sävy ja esille nostetut rajatarkastusten uhkakuvat tuovat selkeästi esille euvostouskovaisten propagandistisen maailmankuvan. Teksti alkaa toteamuksella, että rajatarkastukset tukkisivat Brennersolan. Kulkuneuvoista ja turisteista syntyisi muka purkautumaton tulppa. Maito ja turistit jumittuisivat! Tahdotaan antaa sellainen kuva niin kuin mikään ei olisi pystynyt Euroopassa ennen Unionia liikkumaan – aivan kuin maanosassamme olisi jokaisella rajalla vallinnut Berliininmuurin kaltainen rautaesirippu. Jokainen tarpeeksi monta kesää nähnyt joutunee tunnustamaan, ettei se pidä paikkaansa.

Pääosin kriisit tavarankuljetuksissa ovat Unionin itsensä syytä. Kilpailun nimissä kansallinen tuotanto on monin paikoin tapettu, koska ylikansallinen teollisuus on ansainnut enemmän lakkauttamalla pikkupajat. Ennen monessa maassa tuotettiin itse tavaroita, joita nykyään kiskotaan halki mantereen. Varastotkin lienevät entisaikoja pienemmät, joten yksikin tilaus saattaa käynnistää mittavan kuljetusvirran. Silti jo ennen Unioniakin on ollut tullisopimuksia, joilla rahtauksia on pyritty joustavoittamaan. Jos valtiorajoja on tarkoituksella pyritty häivyttämään, rajaseuduilla on toki totuttu ohittamaan puomit niin kuin niitä ei olisikaan. Mikäli esimerkiksi jonkun tuottajan elinkeinolle on ratkaisevaa toimittaa maitoa naapurimaahan, hänen olisi kaiketi syytä harkita tuotannon siirtämistä kohdemaahan, jolloin vero- ynnä muu hyötykin siirtyisi sinne mistä hän voittonsa haalii?

Turistit ovat vuosikymmeniä harhailleet maasta toiseen. Olennainen tekijä on ollut, että heidän identiteettinsä on ollut tiedossa. Mikäli yksilöllä on aikaa ja varoja matkustella huvikseen, asianmukaisista papereista huolehtiminen ei voi olla ylivoimaista kustannuksiltaan tai ylläpitämisekseen vaadittavilta kustannuksilta.

Toisena kohtana artikkeli nostaa matkailun ”kärsimät” haitat. Itse aikoinani jo ennen Unionia matkustelleena voin todeta, että kyllä se nähtävyyksien bongailu onnistui ilman rajatarkastusten poistamistakin. Poliittisten blokkien rajoja lukuunottamatta asianmukaisella kulkijalle ei ollut ongelmia. Tahtotilasta riippuu rakentaa rajanylityspaikat siten, että säännölliset tarvittavin paperein kulkevat liikkuisivat omia väyliään erotettuina paperittomista, identiteetiltään tuntemattomista maahanmarssijoista. Turismi sitä paitsi kuuluu siihen elämänalaan, joka on kasvava riski kulkutautien, terrorismin ja lisääntyvän köyhyyden maailmassa. Se ei ole ihmisoikeuksien listalla lähelläkään yleistä terveydenhoitoa, koulutusta, toimivaa infrastruktuuria tai kansallista turvallisuutta.

Kolmantena kohtana artikkeli ottaa esille seikan, joka on ilmeisesti koko esityksen pohjimmaisena tarkoituksena. Rajatarkastukset nimittäin tukkisivat mantereelle tunkeutuneen ihmisvirran. Suvaitsevaiston maailmankuvassa ei ole mitään nurinkurista, että yhteisin määrärahoin ylläpidettäviksi pääsee kuka tahansa, joka keinolla tai toisella onnistuu kankeamaan itsensä ja perheensä Eurooppaan. Siinä samalla pidetään yllä mittavaa ihmiskauppaa. Kyse ei ole entisaikojen siirtolaisuudesta, vaan nimenomaan tulonsiirroilla elätettävän ihmisjoukon imemisestä jo ennestään kohtalokkaan rakennemuutoksen ja työttömyyden riivaamiin yhteiskuntiin. Tuo joukko tulisi valita ainoastaan keskitetysti ja tiukoin kriteerein. Tällöin toki saattaisi makoilu VOK-keskuksissa lyhentyä tai lakata tyystin, mikä pienentäisi välistävetäjien tiliä.

Seuraavaksi Yle ottaa esille Etelä-Tirolin kulttuurisiteet viitaten saksankielisen Pohjois-Italian ja Itävallan välillä. Tässäkin yhteydessä sorrutaan tekopyhyyteen. Kuten jo aikaisemmin totesin, rajanylitys onnistui kyllä tarkastustenkin aikana. Pahin uhka kulttuurille on massamaahanmuuton vyöry vaikutuksineen valtauskontoon ynnä kansallisiin tapoihin.

Euvostouskovien rakkain opinkappale on myytti Unionista suhteessa ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen. Nuorelle polvella väitetään härskisti, että Brysselin kolhoosi olisi ainoa keino taata siirtyminen maasta toiseen tai kansainvälinen toiminta. Kulkijoiden identiteetin hämärtäminen palvelee kuitenkin ensi sijaisesti laitonta toimintaa. Suuret taloudelliset toimijat eivät muutenkaan liiku setelisalkut käsissään rajalinjalta toiselle salaten oikean henkilöllisyytensä. Siinä kirjoittaja on oikeassa, että rajojen palauttaminen olisi selkeä tappio EU:lle. Merkitsisihän se jäsenmaille askelta kohti itsenäisyyden paluuta. Samalla kansallinen olemassaolo ei olisi yhtä uhattuna kuin nykyään.

Viimeisenä argumenttina heitetään kauhistelu rajatarkastusten palauttamisen kalleudesta. Pahamaineinen Juncker esiintyy tässäkin apostolina. Samalla sivuutetaan se tosiseikka, että nimenomaan avioimet rajat ovat synnyttäneet Suomellekin maahanmuuttajaongelman, jonka kattamiseksi avoin piikki huojuu säännöllisesti satojen miljoonien eurojen lisäbudjeteista – täysin velaksi! Eräässä keskustelussa näin brittien Brexit-äänestyksen alla muuan kommentoija esitti toteamuksen, etteivät brititkään voineet arvioida kustannuksia noustessaan vastarintaan Hitleriä vastaan.

Vapaudella, itsenäisyydellä ja asiallisilla valtiorajoilla ei voi olla ylintä hintaa, ei niin kauan kun kansa tahtoo elää omassa maassa oman halunsa ja tapojensa mukaan. 


2 kommenttia:

  1. Interraililla 1980-luvulla7. kesäkuuta 2016 klo 13.24

    Euroopassa oli helppo matkustaa 1980-luvullakin Suomen passilla, ei ollut mitään ongelmia. Italiasta pääsi Itävaltaan, kun passia vilautti raja-asemalla. Saksan rajalla kysyttiin vain, onhan teillä passit mukana, ei niitä sen enempää tarkistetttu. Itäblokki oli vaikeampaa, mutta ei ollenkaan mahdotonta, kun oli paperit kunnossa.

    Tätä se on, kun ei tunneta historiaa. Luulisi Pekka Haaviston ja muiden interrailaajien muistavan ne ajat, mutta ei kai sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinähän se: paperit ja identiteetti kunnossa. Luotettava ja vakaa hyvämaineinen kansalaisuus auttoivat asiaa. Itse siirryin aikanaan 1980-luvulla muun muassa kerran junalla Italiasta Sveitsiin pelkällä kädenheilautuksella. Pari vuosikymmentä Euvostoliittoa mahdollistaa nyt kaiken palturin syöttämisen nuorelle polvelle liittyen rajatarkastuksiin.

      Omista rajoistaan huolehtivat valtiot ovat tietenkin juuri sitä, mitä Bryssel on tahtonut tuhota eli itsenäisiä eurooppalaisia kansakuntia.

      Poista