sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Syyllistämisen karu taito


Kenellekään ei liene enää epäselvää, että Eurooppaan suuntautuneen ihmisvyöryn takana on järjestäytynyt rikollisuus. Euvostoliitto sen sijaan että olisi alusta lähtien puuttunut tiukasti toimintaan imuroikin jeesustellen tulijat mantereelle ja kaiken lisäksi toivotti kaikki tulijat enemmän kuin tervetulleiksi. Mitä muuta enää tarvitaan unelmien kultaisen maan myytin syntymiseen? Pettymys ei ole vielä täysin tulijoille valjennut, mutta kärsimättömyys värisee jo tietyissä muukalaisten kommenteissa. Nyt koittavat rankat ajat heidän asettuessaan lähiöihin eikä uusien virta Eurooppaan suinkaan ole päättymässä huolimatta omien rajojemme toistaiseksi hiljenneestä liikenteestä.

Jo viime vuonna Yle valitti kuntien haluttomuutta asuttaa kiintiöpakolaisia. Ylimääräinen porkkanaraha toki
avasi jonkin verran ovia. Silti tosiasia oli ja on yhä se, ettei pääasiassa lähes kouluttamaton massa voi
mitenkään auttaa vaikeassa työllisyystilanteessa olevia kuntia. Lisäksi edes pakolainen ei asetu kuntaan,
jossa kantaväestöllekään ei elinmahdollisuuksia löydy. Puheet voimavaroista ovat silkkaa sanahelinää.


Siirtolaisuudesta on tullut Euvostoliiton päätöksellä liittovaltion ohjailemaa. Brysselin politbyroo on pyrkinyt ylhäältä päättämään, kuinka paljon väkeä vasallivaltioiden tulisi ottaa vastaan, käytännössä aivan riippumatta siitä, millainen alkuperäinen työttömyystilanne vastaanottajamaissa vallitseekaan. Samalla sivuutetaan täysin muuton uskonnollissosiaaliset vaikutukset. Ei pitäisi olla yllätys, että kymmenien tuhansien tulijoiden sijoittaminen saa aikaan moninaisia ongelmia. Mikäli joukko kertoo paenneensa vainoa ja kuolemanvaaraa, isäntäväki toki odottaisi, ettei kaikenlaisia puurokapinoita syntyisi. Henkensä edestä paenneen luulisi tyytyvän pitkäänkin asuntola-asumiseen, koska niin asunto- kuin työmarkkinoita ei ole suunniteltu tuollaista väestön lisäystä silmällä pitäen. Lisäksi jonkinlainen luku- ja kirjoitustaito on ollut maassamme ollut jo vuosikymmeniä tietty oletusarvo.

Eilen Ylenantolaitoksemme julkaisi tunteisiin vetoamaan pyrkivän kirjoituksen Maahanmuuttoviraston työntekijöiden työpaineista. Kansan sijasta teksti pitäisi kohdistaa euvostopäättäjille, jotka ovat antaneet tilanteen kehittyä sellaiseksi, että mantereellemme pääsee papereitta kävelemään itse asiassa kuka tahansa. Tämä on synnyttänyt kuvan, että tarpeeksi sääliä herättäessään kyllä aina sisälle pääsee. Samaan aikaan kantaväestöä jo kuritetaan kertomalla rahojen olevan loppumassa. Koska karsintaa ei ole haluttu eikä kyetty tekemään ulkorajoilla, se on pakko tehdä kotiovellamme ja toivottava edes suurimman osan karkotetuista päätyvän pois maastamme.

Mikäli oletetaan liki kaikkien saavan oleskeluluvan, edessä on uusia ongelmia ja itkua aivan supisuomalaisissakin perheissä. Ajatellaanpa vaikka nuoria, joiden ensimmäiset oikeat työpaikat katoavat kuntien ja yksityisten työnantajien joutuessa valtiovallan painostuksesta parsimaan kaikki mahdolliset aputyöt muukalaisille. Laki- ja verotusteknisesti se olisi aivan mahdollista. Muutto työn perässä saattaa tyssätä kokonaan vuokra-asuntojen ohjautuessa maahanmuuttajille. Tajukangas on kirjoittanut Ruotsin uudesta asuntolaista, joka on viemässä kuntien vuokra-asunnot kantaruotsalaisten ulottumattomiin. Asuntomarkkinoiden vääristymisestä kirjoitti perussuomalaisten Suomen Uutiset jo viime vuoden lokakuussa. Kuka luulee, ettei sama kehitys voisi olla meillä edessä. Perussuomalaisen ministeri Lindströmin suulla valtiovalta on patistanut kuntia ottamaan runsaasti lisää maahanmuuttajia. Sama uutinen löytyy myös Keskisuomalaisesta. Täysin vanhojen puolueiden linjan mukaisesti hän puhuu mystisistä voimavaroista. Kun ajattelee kuntien ymmärrettävää nihkeyttä sijoituspäätösiin, mieleen muistuu jotenkin suomalaisten ja saksalaisten haluttomuus tapella Lapin sodan alkuvaiheissa. Ulkopuolelta saneltu painostus ei hevin innosta järjettömään toimintaan.

Ylen jutussa muuan Maahanmuuttoviraston työntekijä väittää pelkäävänsä toisinaan suomalaisia. Ettei vain taustalla olisi huono omatunto siitä, että on osallisena tulevaisuuden kannalta kestämättömässä kehityksessä? Mitä luonnottomampaa siirtolaisuus on sitä enemmän sen hallitsemiseen tarvitaan yksinkertaisimpienkin käytöstapojen opettamista, kotouttamista, asumisen erityistoimia, verovaroja, opetusta ja tulkkausta. Tämä kaikki tapahtuu umpivelkaisessa ja rakennemuutoksen kourissa vääntelehtivässä euvostotasavallassa, joka tarvitsee päätöksiä tai lupia Brysselistä kyetäkseen tai saadakseen valvoa omia rajojaan. Paine varmaan alkaa tuntua jo paatuneimmankin mamuttajan norsunnahkalla, joten tarvitaan yhä uusia nyyhkytarinoita ylläpitämään suomalaistenkin syyllisyydentuntoa – täysin huolimatta siitä ettei perämökin Matti tai Maija ole vähimmässäkään määrin syyllinen VOKeissa tarinan mukaan nyyhkivien muukalaisten tilanteeseen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti