torstai 16. kesäkuuta 2016

Ratkaiseeko murha Brexitin kohtalon?


Aivan ensiksi täytyy huokaista, että jotain tällaista oli odotettavissa. Brexit uhkaa kabineteissa hahmoteltua ”supervaltiota” tavalla, joka on ravistellut euvostojohtoa painajaisen tavoin. Uhri, työväenpuolueen kansanedustaja Jo Cox oli profiloitunut euvostojäsenyyden puolelle. Mikäli tällä tavoitellaan ja saavutetaan ratkaisevia myötätuntoääniä kansanäänestyksessä, Britannia saattaa saada sitkeän salaliittoteorian vuosikausiksi.



Koko välikohtaus haiskahtaa pahasti, sillä viimeisimpien arvioiden mukaan nimenomaan jäsenyyden kannattajat olisivat olleet jäämässä alakynteen. Itsenäisen Britannian asian ajajilla ei siis olisi ollut mitään syytä purkaa kaunaansa äärimmäisin keinoin. Remain-puoli oli se, joka tarvitsi kuumeisesti marttyyria ja sellaisen se on nyt siis saanut. Luonnollisesti esimerkiksi jäsenyyttä puoltaneita kannanottoja pontevasti julkaissut Guardian on jo ehtinyt julistaa teosta pidätetyn huutaneen:”Britannia ensin”. Niin ikään lehti on jo ehtinyt kertoa Coxin kahdesta pienestä lapsesta ja humaanista työstä politiikassa.

Hyökkääjän teko on tietenkin äärimmäisen tuomittava. Silti, kuten todettua, murha oli turhankin ajoitettu hetkeen, jolloin jäsenyyden kannattajien kampanja alkoi näyttää hetki hetkeltä surkuhupaisammalta ja EU varsinaiselta tyrannivaltiolta. Henkilöt varjoissa Brysselin takana ovat sijoittaneet ja ansainneet liittovaltiosuunnitelmillaan sellaisia summia, että edes muutama ihmishenki ei sen rinnalla merkitse mitään. Siksi voi vain toivoa, ettei suuri kuva kohtalokkaasti hämärry. Massojen reaktio jää nyt nähtäväksi. Mikäli tekijä on ollut liikkeellä todella vihassaan Unionia kohtaan, hän on tullut tehneeksi pahimman teon itsenäistä Britanniaa kohtaan. Joka tapauksessa 16. kesäkuuta 2016 jäänee merkinnäksi historiankirjoihin hetkenä, jolloin Britannian ja koko Euroopan tulevaisuuden tienviitta eli Brexit-äänestys eli kohtalonhetkiään.

Lähitunteina varmaan huhut kiertävät kuumina. Britannian itsenäistyminen Brysselin alaisuudesta oli vain niin iso askel, ettei se voinut tapahtua ilman murhenäytelmää. 

EDIT. Nyttemmin on jo alkanut kiertää selvitystä, ettei silminnäkijä kuullut huutoa "Britannia ensin". Jotain on kuitenkin yleiseen tajuntaan jo kylvetty. Olipa teon motiivi sitten poliitinen  tai silkka mielenharhaisuus seuraukset tulevat olemaan poliittisia. Kuka enää kuuntelee oikaisuja?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti