torstai 23. kesäkuuta 2016

Juhannusta – Brexitillä tai ilman


Tätä kirjoitettaessa äänestyksen tulos on vielä tuntematon. Euvostotaivas vetäytyy metsän rauhaan, sillä korpi on suomalaisen kirkko ja rauhan lähde. Metropoleja kumarrellessa löytyvät vain vieraat käskijät ja kutsumattomat aatteet. Tämän juhannuksen aika tulee joka tapauksessa jäämään eurooppalaiseen historiaan. Alistuvatko britit painostuksen alla vai uskaltavatko he sanoa Brysselille saaneensa tarpeeksi?

Meidän on turha luulla, että vapauden aate kuolisi, vaikka Brexit ei toteutuisikaan. Direktiivit eivät takaa töitä eikä toimeentuloa. Pankeilla ei ole isänmaata eikä kansaa, jonka parhaaksi ne toimisivat. Brysseliä johtavat nimenomaan pankit. Niinpä meitä onkin Brexitistä puhuttaessa peloteltu muun muassa hankaluuksilla rahapolitiikan suhteen, vaikka sekin kuuluu vain sopimusasioihin. Pankit ovat tehneet itsestään jonkin mystisen luonnonlain, rengeistä on tullut tylyjä, sydämettömiä sortajia. Keskusjohtoinen Euvostoliitto ei halua eikä kykene muuttamaan rakenteitaan, sillä liian paljon on opportunisteja, jotka hyötyvät sen byrokratiasta. Rahaa voidaan nyhtää tyhjästä ja kadottaa euvostopalatsien käytäville. Johtajien ei tarvitse elää tekojensa seurausten keskellä – onhan paratiisisaaria Unionin ulkopuolella! Voittaessaan Remain-puolue vain pitkittää kärsimyksiä ja tulee pettymään huomatessaan taloudellisen vakauden saavuttamattomaksi. Britit kuitenkin päättävät, ovatko he Great-Britain vai EUSSR-Britain.

Joka tapauksessa me aloitamme ensi viikon Brexit-äänestyksen jälkeisessä Euroopassa. Tulemme määrittelemään aikaamme ennen ja jälkeen äänestyksen. Epäilemättä muutokset tulevat vuosi vuodelta karvaammiksi. Meille Brexitillä on ollut mahdollisuus olla esimerkkinä. Jos enemmistö briteistä kuitenkin alistuu Brysselin vasalleiksi, sen ei tarvitse merkitä meitä tai muita eurooppalaisia. Itsenäistymisliikkeen soisi leviävän jo voimallisesti muuallekin. Kunhan ihmiset vain ymmärtäisivät, että Unionin tuoman vaivan sijaan voisi kestää joitain koittelemuksia oman vapautensa puolesta alistumatta Brysselin tai Berliinin uhkailuille. Olen valinnut oheen vanhan mestarin Werner Holmbergin näkemyksen Leppälahdelta. Elettiin 1800-lukua, jolloin ajatus itsenäisestä Suomesta oli vielä olematon tai kaukainen ajatus. Olen laittanut viereen Suomen lipun osoitukseksi, että muutos on mahdollista. Mikään imperiumi ei ole ikuinen. Niin myös Euvostoliitonkin hajoamattomuus ei ole mikään luonnonlaki.

Vaikka kuluva viikonloppu olisikin vapautta kaipaavilla pettymys, Brysselissä eivät asu jumalat. Vielä jokin päivä saatamme mekin asua jälleen itsenäisessä Suomessa ja nähdä ympärillämme itsenäisiä, eurooppalaisia valtioita. Matka jatkuu aivan siitä huolimatta, kuinka britit äänestävät. Nyt näemme vain heidän rohkeutensa tai sen puutteen.



Hyvää juhannusta!


2 kommenttia:

  1. Brysselissä eivät asu jumalat.
    Tämän kun saisimme vielä poliitikkommekin ymmärtämään!

    VastaaPoista
  2. Joopa joo, näitä Bremain tyyppejä se taisi Oscar Wilde ajatella puhuessaan ihmisistä, jotka tietävät kaiken hinnan mutta eivät minkään arvoa.

    VastaaPoista