keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Miljoona-asutus törkeä ideologinen karttaharjoitus


Ideologi selailee karttakirjaa, tutkii asukaslukuja ja saa kuningasajatuksen verratessaan eri maiden asukastiheyksiä. Löytyy pohjoinen valtio, jossa sitkeä kansa on näihin päiviin asti pitänyt kokoonsa nähden laajaa maa-aluetta asuttuna huolimatta menneistä sodista ja nälänhädistä. Tuumailijan täytyy julistaa matemaattisen päättelynsä mukaisesti,  että jotta tottahan tuonne mahtuisi miljoona jos toinenkin muukalainen. Pohdiskelu on äärimmäistä yksinkertaistusta, suoranainen provokaatio. Sellaisia ulostuloja saa tavan takaa lukea ja tässä niistä yksi. Teemaan ja niemellämme asumiseen liittyviä ongelmia olen jo aiemminkin käsitellyt teksteissäni Nälänhätä Suomeen ja Pakolaisvaltio Suomeen, mutta Salehzadehin naiivi kirjoitus vaatii asian uutta käsittelyä.


Afrikkalaisten maahanmuuttajien vene huhtikuussa 2015 espanjalaisaluksen
lähestyessä sitä. Tämä liikehdintä ei lopu ennen kuin se kerta kaikkiaan
lopetetaan tai Eurooppa romahtaa. Pelkkä ihmisten vastaanottaminen ei
muuttoliikkeen syihin puutu. Eurooppa ei ole mikään ääretön tila, jonka
kantokyvyllä ei olisi rajoja.
Kuva Wikimedia Commons

Niin kuin hänen tekstinsä saamien kommenttien joukossa on jo todettukin, Suomen ongelma ei ikinä ole ollut ihmisten mahtuminen tietylle maa-alueelle. Kyse on on ollut ja aina tulee olemaan resurssien puutteellisuus ja maaperän karuus. Viimeistään viime vuosisadan sodat huolehtivat siitä, että viljelyyn optimaaliset peltoalat ovat lopultakin rajalliset. Viime vuosikymmeninä lisäksi eteläisen Suomen kasvaneiden asutusalueiden tarpeisiin on kaavoitettu kelvollista viljelymaata. Maaperämme mineraalien hyödyntäminen ei ole helppoa niin kuin tapaus Talvivaara on osoittanut. Ratkaisevin resurssimme eli puhdas vesi on sekin haavoittuva ja sen tulevat omistussuhteet ovat olleet jo uhattuina ainakin teoriatasolla.

Massiivisen joukkoasutuksen vaaroista on kirjoitettu miljoonia ja miljoonia metrejä tekstejä. Ne vain kaikuvat ideologien joukossa kuuroille korville. Nykyisen eliittikatsannon mukaan kansallinen homogeenisuus olisi jotenkin tuomittavaa ja vahingollista. Kuitenkin juuri se mahdollisti maamme selviämisen satojen tuhansien ihmisten asuttamisesta uudelleen sotien päätyttyä sangen siedettävästi. Yhteinen jumala ja yhteinen uskonto helpottivat edes jollain lailla sulautumista. Viipurilainen konstaapeli saattoi jatkaa ammattiaan Länsi-Suomessa ilman kielikoulutuksia tai muita kursseja. Valtion laitosten ei tarvinnut muokata toimintakulttuuriaan välttääkseen tulijoiden ”mielenpahoitusta” tai uskonnollisten tapojen loukkaamista. Itse asiassa evakkojen sukulaisia saattoi jo asua muualla maassa. Evakkoviljelijöiden sijoittamisesta kylmille korpitiloille on toki oltu monta mieltä, mutta ainakin se esti osattomien luokan räjähtämisen käsiin ja vakautti yhteiskuntaa.

Maahanmuuttoideologien perinteiseen tapaan Salehzadeh maalailee maahanmuuttajista patenttilääkettä maaseudun autioitumista, väestön vanhenemista ynnä alhaista syntyväisyyttä vastaan. Kyseessä on sangen laiska hurmahenkinen mutkien oikaisu, sillä kannettu vesihän ei kaivossa pysy ja kannu pysyy tyhjänä, mikäli astiassa on pohjassa reikä. Maaltamuutto on ollut ilmiönä olemassa jo teollistumisen aikana maaseutuväestön työllistymismahdollisuuksien vähetessä ja kuolleisuuden laskiessa. Maaseudun väestökehityksen ongelmista kirjoitti aikanaan jo M. Lausa 1940-luvun alussa. Nykyinen teollisuuden uusi murros vain on tuonut epäkohdat uudestaan esille. Yhdistettynä kaupunkilaisuutta ihannoivaan poliittiseen agendaan yhtälö on kuristanut syrjäseutuja yhä enemmän. Maahamme saapuvat väkijoukot eivät hekään ole ikuisesti nuoria, vaan eri yhteyksissä on viime aikoina todettu heidän itse asiassa taustastaan johtuen saattavan jopa vanheta kantaväestöä nopeammin. Ikärakenteemme keinotekoiseksi korjaamiseksi vastaan pitäisi ottaa pelkkiä sylilapsia.

Varsinainen reikä veneemme pohjassa on kuitenkin ristiriitainen syntyväisyysongelma. Ennen nykyistä auktorisoitua Euroopan uudelleenkansoitusta maapallon liikakansoitus tiedostettiin. Nyttemmin kehittyneimmistä maanosista on pyritty tekemään lähinnä ylijäämäväestön kaatopaikkoja puuttumatta tarpeeksi ryhdikkäästi syntyväisyyden rajoittamiseen. Tietyssä mielessä Euroopassa tapahtunut väestön ikääntyminen on enteillyt juuri sitä populaation asettumista aiempaa terveempiin mittasuhteisiin. Samalla voimme pitää syntyväisyyden laskua suorana reaktiona länsimaissa vallitsevaan yksilökeskeiseen ihmiskäsitykseen, jossa kärjistetyimmillään lapset ovat este uralle ja rasite sosiaalisille suhteille. Selkeimmin sanottuna voitaisiin alhaista syntyväisyyttä kauhistelevilta kysyä, ovatko he huomanneet millaiset tulevaisuudennäkymät nykyinen länsimaalainen yhteiskunta nuorelle väestölleen suo. Ennen työllistyminen oli huomattavasti mutkattomampaa kuin nykyään, ei tarvittu kottikärryllistä tutkintoja ja yksittäisen työvälineen käyttötaidon osoittavia papereita.

Jos nykyinen länsimaalainen yhteiskunta tarjoaa vain velkaa, byrokratiaa, erilaisten säädösten pönkittämää uusavuttomuutta ja tukien varassa tekohengitettyä elämää, ei liene syntyväisyyden vähittäinen laskeminen mikään ihme. Mikäli suurperheitä löytyy enää uskonnollisten lahkojen ja vieraaseen kulttuuriinsa takertuvien maahanmuuttajien parista, tulevaisuuden Suomikin on uskonnollisten jännitteiden ruutitynnyri. Järjestäytyneen yhteiskunnan pragmaattinen ylläpitäminen muuttuu mahdottomaksi aivan samaan tapaan kuin useimpien massamaahanmuuttajiemme lähtömaissa. Syntyväisyyden tason mahdollisesti tarvittava korjaaminen täytyisi siis toteuttaa yhteiskunnan rakenteita korjaamalla sen sijaan, että täysin outoihin oloihin tuotettaisiin muukalaisia.

No niin, jos yhteiskunta kuitenkin ns. pitkässä juoksussa kestäisikin uskonnollis-etnisen rakenteensa mullistamisen, edessä olisi megalomaaninen infrastruktuurin rakentaminen. Sen toteuttaminen vaatisi sellaista taloudellista diktatuuria, jonka vastine löytyisi lähinnä 1920-luvun alun sosialististen haaveilijoiden piirustuspöydiltä. Sinänsä massiiviset rakennustyöt toki tarjoaisivat ammattihenkilöille ansiomahdollisuuksia, mutta kompastuskivenä olisi rahoitus. Uskonpa, ettei demokraattisessa järjestelmässä kyettäisi sellaisiin pääomien – sekä ihmisten – ohjailemiseen, jotta DDR-malliset uuskaupungit miljoonille kohoaisivat ja saisivat asukkaansa periferiaan. Saadessaan vapaasti valita asuinsijansa tulokkaatkin vaeltaisivat jo olemassa oleviin ahtaisiin asutuskeskuksiin. Näiden suurten kaupunkien ympäristökuormituskin kasvaisi hirvittäviin mittoihin. Sinänsä mielenkiintoista, että ns. tiedostava väki sivuuttaa liki tyystin kasvavan väkiluvun mukanaan tuomat ympäristöhaitat.

Jos muutaman miljoonan ihmisen populaatiolla on hankaluuksia pitää yllä tarvittavaa kysyntää vientituotantoaan varten, kuinka se onnistuisi tilanteessa, jossa suurin osa vasta opettelisi yhteiskunnan toiminnan perusalkeita?

Luonnollisen muuttoliikkeen ja kehityksen kautta meillä voisi hyvinkin olla joidenkin sukupolvien kuluttua huomattavasti enemmän asukkaita kuin nykyään, mikäli sivilisaatiomme sitä tarvitsee ja sen kestää. Mikään yhteiskunta ei kuitenkaan kykene sulattamaan miljoonien ihmisten asuttamista muutamien vuosien kuluessa. Pelkkä teoreettinen laskelma neliökilometreistä asukasta kohden ei ole lainkaan verrannollinen elinmahdollisuuksien kanssa. Muutenhan tulijat voitaisiin yhtä hyvin sijoittaa keskelle Saharaa, sielläkin lienee tilaa ja ympärillä jopa tuttu kulttuuriympäristö!


4 kommenttia:

  1. Mainiota pohdintaa Euvosto! Syy-seuraussuhteita on hyvä tarkastella.

    "Mikäli suurperheitä löytyy enää uskonnollisten lahkojen ja vieraaseen kulttuuriinsa takertuvien maahanmuuttajien parista, tulevaisuuden Suomikin on uskonnollisten jännitteiden ruutitynnyri. Järjestäytyneen yhteiskunnan pragmaattinen ylläpitäminen muuttuu mahdottomaksi aivan samaan tapaan kuin useimpien massamaahanmuuttajiemme lähtömaissa."

    Näinhän se on muualla mennyt ja niin myös meillä. Itse asiassa kyseinen kehitys on jo Suomessa käynnissä. Eipä hyvältä näytä tulevaisuutemme.

    Aamun Yle-radiouutiset tiesivät kertoa, että Helsinkiä piinaava autopolttojen sarja jatkuu. Taas oli yöllä useita autoja palanut. Miten tässä tulee Ruotsi mieleen ja paikalliset vuohineuvokset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri tragediamme on joutua sietämään niin realismista erkaantunutta väkeä kuin viranomaisemme ovatkaan. Migristäkin höpötetään, ettei teille tietämättömille kadonneet muukalaiset muka ole mikään uhka, "koska mitään ei ole tapahtunut".

      Utaretohtorimme ei kai sitten ota vakuutuksiakaan, mikäli tupa ei ole sattunut vielä palamaan.

      Radikaali muutos maahantunkeutujien käytöksessä tulee tapahtumaan heidän prosentuaalisen osuutensa väestöstä kasvaessa. Jo nyt on ollut merkkejä siitä, että kantaväestön tulisi heidän mielestään muuttaa tapojaan enemmän kuin heidän. Muukalaisten määrän saavuttaessa ns. kriittisen massan korjausliikkeitä on enää myöhäistä tehdä. Esimerkkejä Keski- ja Etelä-Euroopasta löytyy.

      Oma traaginen ulottuvaisuutensa on se paniikinomainen pyrkimys löytää jokin oikeutus maahanmuuttajien imuroinnille. Nyt on kuulemma muka huutava pula koodaajista. Eipä ole valtiovalta ryhtynyt erityistoimiin kouluttaakseen nuoria, innokkaita suomalaisia nuorisotyöttömiä. Kun invaasio on alkanut, pakolaisbisneksen tukijaryhmät ovat rivakasti löytäneet rahoitusta koulutustoimintaan, jota olisi toki voitu suunnata jo aiemmin kantaväen työttömille, mikäli se olisi ollut ideologisesti sallittua.

      Välistäveto siis tuokin mamujen "koodarikoulutus" ja epäisänmaalliset konsultit hierovat käsiään. Samalla kömpelö propaganda yrittää väittää maamme tarvitsevan kaaokseen johtavaa massamaahanmuuttoa.

      Poista
    2. Tässä linkki esitykseen maahantunkeutujien nykyisestä käytöksestä Vuosaaressa:

      https://www.facebook.com/Soldiers-Of-Odin-Finland-ry-1535890053369400/

      Video näkyy tällä hetkellä olevan sivujen päällimmäisenä.

      Poista
    3. Pelottava näky noustaessa bussista. Täällä olemisen velvollisuuksien sijaan on taidettu vain jankuttaa "oikeuksia". Nuo liikkuvat nimenomaan joukkovoimaansa käyttäen. Kunhan hiukan tuosta varttuvat...

      Muutos on parin viime vuoden aikana ollut sangen nopea. Ilman sosiaalista mediaa noitakaan tapahtumia ei silti vielä "olisi olemassa". Virallistettua viranomaislinjaa noudatettaessa suunta voi olla vain huonompaan suuntaan. Valitettavasti.

      Poista