keskiviikko 25. toukokuuta 2016

"Älkää kuunnelko äänestäjiänne, pääministerit!"


Epädemokraattisesti valittu EU komission puheenjohtaja Juncker on käskyttänyt vasallivaltioidensa johtoa. Jokin aika sitten hän on todennut euvostomaiden äänestettyjen johtajien käyttävän liikaa aikaa pohtiessaan , mitä he voisivat saada EU:sta. Heidän tulisi pääpolitrukin mukaan käyttäytyä ”kokoaikaisen eurooppalaisen” tapaan ja keskittyä euron kaltaisten ”historiallisten” projektien kanssa työskentelyyn. Kansojen Euroopan halveksunnan ja vihaamisen röyhkeä paljastuminen on mitä ilmeiseimmin seurausta kiivaasti lähestyvästä Britannian kansanäänestyksestä.



Luonnollisesti Brysselissä herättävät tavatonta raivoa brittien pyrkimykset nojata vanhaan historiaansa ja omaan riippumattomuuteensa. Pelottelukampanja on ollut erittäin laaja. Brexit-väkeä on peloteltu niin työpaikkojen katoamisella kuin lähes kaikilla kuviteltavissa olevilla vitsauksilla.

Brexit ei ole Brysselin politbyroon ainoa huolenaihe, vaan kansallispyrkimyksiä ei ole saatu kitkettyä eurooppalaisten mielistä siihen tahtiin kuin ideologit ovat asettaneet tavoitteeksi. Komission kannalta katsoen mantereellamme toimii yhä liikaa niitä poliitikkoja, jotka muistavat sen mullan ja ne seudut, joilla ovat syntyneet. Juncker syyttää näitä poliitikkoja liiasta kansallisten mielipiteiden kuuntelemisesta. Moinen äänestäjiensä edun ajaminen toki haittaa yhteisen euvostoidentiteetin luomista ja uuden euvostoihmisen syntymistä. Kansojen mosaiikin Eurooppaan syntyneitä isänmaallisia poliitikkoja komission puheenjohtaja syyyttää osa-aikaeurooppalaisiksi!

On siis euvostopolitbyroon mukaan ainoastaan yksi oikea tapa toimia eurooppalaisena ja se on ehdoton kuuliaisuus Brysselin ilman vaaleja valittuja virkamiehiä kohtaan.

Juuri tätä kirjoitettaessa on ilmoitettu uudesta kierroksesta rahan syytämisessä Kreikalle. Kansainvaellusten maahanmuutto ei ole suinkaan hiipunut, vaan veneet ovat taas täyttämässä Välimerta. Lehmänkaupat Turkin kanssa uhkaavat kaatua viisumivapauden toteuttamisen ongelmiin. Terrorismi ravistelee mantereen vanhoja kaupunkeja, koska Euroopan sydämeen on sallittu kehittyä sille täysin vieraan uskomuksen kiihkokannattajien keskittymiä, jotka ennen pitkää alkavat taistella keskenään. Omaa vastuutaan kehityksestä euvostopolitrukit kieltäytyvät tunnustamasta. Sen sijaan he arvostelevat rajusti sitä oppositiota, jonka mainittu kriisi on vasallivaltioissa nostattanut. Enemmän kuin aikaansaamiaan ongelmia euvostoeliitti pyrkii siis hävittämään eriävät mielipiteet, koska se ylimielisesti uskoo noudattavansa ainoata oikeata, jumalallista totuutta. Aivan samoin kuin länsimaat ovat luulleet kaikkien maailman kansojen olevan kypsiä tai halukkaita demokratiaan, jota Unioni ei siis itsekään noudata.

Brysselissä elää voimakkaana ideologia federalistisesta Euroopasta. Paradoksaalista kyllä euvostoideologit ovat itse tehneet kaikkensa, jotta eurooppalaisten kansojen syvät rivit alkaisivat mahdollisimman rajusti inhota ja jopa vihata Eurooppa-projektia. Avaamalla keinotekoisesti rajat ja päästämällä muukalaislaumat kulttuuriemme sydänmaille politrukkimme ovat synnyttäneet uhan perinnäiselle uskonnolle ja kansantavoille, koska kaikessa tulisi nykyään muovata paikallisia käytäntöjä muukalaisten miellyttämiseksi – jopa ennen kuin nämä itse sitä vaativat. Kaikkinensa asetelman henkenä on ollut viestittää jotain mystistä oppia, että pitkään 1900-luvun alkuun asti Euroopan köyhimpiin ja kehittymättömimpiin kuulunut kansa suomalaisetkin olisivat jonkin imperialistisen eurooppalaisen perinnön vuoksi velvoitettuja ottamaan osaa toiselta mantereelta saapuvien elintasomuuttajien ylläpitoon. Meidät on tahdottu saada kokemaan loppumatonta syyllisyyttä. Mikään kestävä muutos valtiorakenteesta ei tule ulkoapäin direktiiveillä määräten, vaan kansoista itsestään. Koska tuota halua ei ole ilmennyt euroopan kansoissa kollektiivisesti, jäljelle on jäänyt kansallisten kokonaisuuksien repiminen. Koska individualistinen erikoisyksilöiden yleiseurooppalaisten menestystarinoiden korostaminen on aivan liian epävarma ja hidas keino euvostoihmisen synnyttämisessä, muukalaisvyöry on palvellut Brysselin tavoitteita.

Itävallan äskettäin käydyt presidentinvaalit ovat osoittaneet kapinamielen elävän euvostoalamaisten keskuudessa. Uppiniskaiset joukot on pyritty nujertamaan aatteellisesti nimeämällä ne populistisiksi. Ellei sanoma ole mennyt perille sitä on pyritty tehostamaan messuamalla oikeistopopulismista. Ilmiö on sinänsä mielenkiintoinen, että alunperin populismi käsitteenä on lähinnä liitetty poliittiseen vasemmistoon niin kuin olen saanut huomata populismi-tekstissäni. No, nykyään ei olekaan kovin hedelmällistä tarkastella euvosto-ongelmia oikeisto-vasemmistoakselilla, sillä kansainvälisten suuryritysten leikkikenttää näyttävät tukevat kritiikittömimmin vasemmistolaisiksi luokitellut tahot. Itsenäisyyttä takaisin tavoittelevat ja yksittäisten kansalaisten oikeuksien palauttamista vaativat puolestaan on propagandistisessa valtalehdistössä pyritty tuomitsemaan äärioikeistoksi.

Britannian kansanäänestys 23. kesäkuuta lähestyy kuin joulukalenterin viimeinen luukku. Kyseessä tulee olemaan koko Euroopan tulevaisuuden kannalta ratkaiseva kynnys. Selvä on, etteivät britit tule koskaan saamaan samanlaista tilaisuutta ottaa itsenäisyytensä takaisin niin kauan kun Euvostoliitto on olemassa. Tämä saattaa olla ainoa hetki palauttaa itsenäisyys verettömästi. En epäile hetkeäkään, ettei Britannian kaltainen talous tulisi toimeen vapaana Brysselistä. Meidän kaikkien euvostoalamaisten tulisi pysähtyä miettimään Junckerin kylmää viestiä briteille:


Kyseessä on raivokas uhkaus ja selkeätä selkeämpi varoitus niille, jotka havittelevat asettuvansa federalistien suunnitelmien tielle. Euvostojohdon mielenlaadun tulisi noista sanoista käydä jokaiselle selväksi. Niin sanotun Eurooppa-projektin lausumattomat tavoitteet ovat taloudellispoliittinen diktatuurissa, jossa niin sanottu kansanvalta on väljähtynyttä teatteria.



3 kommenttia:

  1. Tämä samainen Juncker vaati taannoin EU:lle omaa armeijaa. Kumpikohan uhka hänellä on ollut enemmän mielessä: ulkoinen vai sisäinen?

    Kun vaaleilla valitsematon eu-johtaja vaatii ensiksi omaa armeijaa ja sitten arvostelee "liian demokraattisia" kansanjohtajia, pitäisi hälytyskellojen soida!

    http://www.theguardian.com/world/2015/mar/08/jean-claude-juncker-calls-for-eu-army-european-commission-miltary

    VastaaPoista
  2. Jos Juncker on oikeasti möläyttänyt jotain tuollaista, niin umpityperähän se on: ei toisen maailmansodan kestänyttä voittajavaltaa säikäytetä uhkailuilla (hra Juncker itse edustaa natseille alistuneita, mikä ehkä selittää tuollaisen asenteen) - ja sitäpaitsi, kenen tai millä valtuuksilla hän puhuu? Ei kai hän yksin ole komissio?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Le Monden artikkeli löytyy osoitteesta

      http://www.lemonde.fr/europe/article/2016/05/20/juncker-la-france-a-des-choses-a-dire-sur-l-europe-qu-elle-les-dise_4923015_3214.html

      Ranskankielentaitoiset voivat sitä sieltä tavailla. Ainakin otsikossa kosostetaan, ettei Brexit-karkureita kohdella avosylin. Se nyt on toki oletettavissakin, mutta Junckerin puuttuminen kansanäänestykseen valmistautuvan jäsenmaan asioihin kuukautta ennen äänestystä on kyllä signaali jo itsessään.

      Ilmeisesti Junckerilla oli myös sanansa Ranskan ojentamiseksi. Yhtä kaikki, komission äänitorvena Juncker on alkanut jollain lailla paniikinomaisesti häärätä separatismin uhan nostaessa Euroopassa päätään.

      Poista