maanantai 11. huhtikuuta 2016

Invaasiopaine kiihtyy


Mitä muuta hallitsematon omapäinen rajojen ylittäminen on kuin maahantunkeutumista. Ennen se tehtiin pääasiassa aseiden kera ja useimmiten sodanjulistuksen saattelemina. Nyttemmin välineiksi on otettu naiset ja lapset, joita ei sitten rajanylityksen jälkeen enää pahemmin näy. Etenkin Makedonia ja Unkari taistelevat tällä hetkellä eturintamassa meidän tulevaisuutemme puolesta. Mediamme jatkaa yksipuolista tunkeutujien uhriuttamista.

Kyynelkaasua ja kumiluoteja. Brysselin lahja vasalleilleen
on ihmisvyöry, joka uhkaa tukehduttaa Euroopan. Arkkipiispan
puheet yleiseurooppalaisesta vastuusta ovat kohtuuttomia
tilanteessa, jossa ruokapöytäämme tunkeutuu yhä uutta väkeä
emmekä saisi enää päättää, ketä kotiimme päästämme.
Korostaa toki täytyy, että kyseessä on hallitsemattoman ja omavaltaisen maahantunkeutumisen vastustaminen. Vielä jokunen vuosikymmen sitten olisi ollut ennenkuulumatonta, että identiteetiltään pääosiltaan tuntematon ihmismassa olisi päässyt mihin tahansa eurooppalaiseen maahan vaatimaan ylöspitoa ja terveydenhoitoa, jopa käytännössä kilpaillen syntyperäisten vanhusten ja sairaiden kanssa. Yhtä käsittämätöntä olisi ollut, että pienen ja luonnonvaroiltaan karun pohjoiseurooppalaisen valtion entinen presidentti olisi julistanut tarvetta tuottaa maahan vuosittain jopa 30 000 muukalaista yli puolen miljoonan oman kansalaisen ollessa vuosikausien työttömyyskierteessä sekä maan talouden ja tuotannon jatkaessa velkavetoisesti ties kuinka monennetta vuotta syöksyään alas.

Suuri eurooppalainen paradoksi on ollut se, että käytyään kaksi veristä maailmansotaa ainakin pintatasolla oman kansallisen olemassaolonsa vuoksi mantereen valtiot ovat olleet valmiita hyväksymään Jean Monnet´n kaltaisten kansakuntien tuhoajien ajatuksia. Tietenkin osa sodista loppuu lopetettaessa puolustamasta omaa kansakuntaa, mutta väkivalta ei sinänsä lopu. Uudet isännät ottavat haltuunsa kaiken sen, minkä uskovat saavansa. Eurooppa on feministisen humanisminsa panttivanki. Koska kansankirkkommekin ”kunnostautuu” lähinnä majoittamalla kristittyjä vainoavan uskonjärjestelmän edustajia, ei ole ihme, että aidan pysäyttämä asekuntoinen muukalainen uhoaa Kreikassa marssivansa ”tavalla tai toisella” Saksaan. Heille olisi siis löydettävä Euroopasta työtä, asunnot ja terveydenhoito, vaikka nuo samat asiat valahtelevat yhä useamman syntyperäisenkin käsistä.

Toisten omaa on niin kepeä jaella, näyttävät maailmaa halailevat byrokraattimme tuumivan. Niin kutsuttujen Panama papereiden yhteydessä paljastui jälleen raadollisuuden koko kuva: eläkeläismummojen joutuessa maksamaan asioinnista pankkinsa kotikonttorissa rahojaan piilottelevan porhon operointi on ollut ilmaista. Eipä tavis taida nykyään päästäkään niin vain kaikkiin konttoreihin. Mantereemme kaaokseen saattaneet ovat olleet hyvin tietoisia tekosistaan. Jo vuosia sitten kohistiin isorikkaiden suunnitelmista rakennuttaa erityisinä kelluvina kaupunkeina toimivia aluksia pakopaikoikseen. Vaikka suunnitelmista ei ole viime aikoina juuri puhuttu kenties turvallisuusuhkien vuoksi, eliitti uskoo pääsevänsä johonkin kuivin jaloin turvaan ja antavat arkkipiispamme kaltaisten hyödyllisten idioottien höpöttää yhteisestä vastuusta.

Kreikka on monella tavalla menetetty maa. Sen pitäisi olla esimerkki tavasta, jolla eu-pankkiirien heinäsirkkalauma imee vasallivaltiot kuiviin. Leirit maassa ovat leväperäisen ja edesvastuuttoman politiikan seuraus. Korjaavat toimenpiteet eivät voi olla kivuttomia. Ensimmäisten muutaman tuhannen laittoman ja paperittoman nakkaaminen Euroopan ulkopuolelle olisi ollut selkeä ja tiukka viesti matkalle lähtöä suunnitteleville sekä heidän varaansa bisnestään rakenteleville ihmiskauppiaille. Nyt Brysselillä on jo huonot housussaan, ja sotkua saavat yrittää siivota ne harvat, joilla yhä on jäljellä omaa itsenäistä ajattelukykyä eli muun muassa Unkari ja Makedonia.

Suhteessa Brysseliin juuri humanistit ovat osoittaneet rajattoman lapsellisuutensa. Heihin ovat vedonneet kaikenlaiset oodit ja euvostopolitrukkien jäsenmailta nyhdetyillä varoilla laatimat ”kulttuuriohjelmat” aivan kuin vasallivaltiot eivät halutessaan olisi voineet suoraan rahoittaa hankkeita. EU on laadittu rahantekoa ja hallitsemista varten, ei minkään yleiseurooppalaisen ihmisen hyvinvoinnin tai rauhan tähden. Moinen julistus on ollut markkinoiden helppoheikin myyntipuhetta, joka on mennyt täydestä. Yhtenä osoituksena pankkiirien agendasta on ollut poliittisen valuutan itsepintainen tukeminen, vaikka se on tuhonnut hirmuisesti etenkin Suomen kaltaisten maiden taloutta ja toimeentuloa. Valuuttakriisin hallintavaikutus ilmenee tälläkin hetkellä muun muassa Brysselin taistellessa Brexitiä vastaan. Uutena iskulauseena politrukit ovat tuoneet julki uhan Britannian eu-eron vaikutuksista Kreikkaan. Kreikalta ovat nimittäin loppumassa sille annetut ”viikkorahat”. Varsinaista palturia on ollut antaa ymmärtää Kreikka-kriisin jossain vaiheessa hellittäneen.

Taitamaton ja seurauksista piittaamaton maahanmuuttopolitiikka on avannut tien hämäräkaupoille Turkin kanssa. Karmeinta lienee, ettei mikään lehmänkauppa taida enää muuttaa Kreikan asemaa suurena ”mustalaisleirinä”. Yksi vaihtoehto olisi perustaa sinne Unionin ylläpitämä kokoomiskeskus, jossa väki asuu koko turvapaikkakäsittelyn ja identiteetin selvityksen ajan. Luonnollisesti suurin osa palautettaisiin lähtömaihinsa ja käytetyt varat siirrettäisiin perinteisestä kehitysavusta. Avustettavat maat saisivat sitten tehdä ratkaisun, ottavatko vastaan perinteistä kehitysapua vai tunkevatko liikaväestöään suoraan köyhtyvän Euroopan elätettäväksi. Samalla toki ehkäisy ja väestönkasvun rajoittaminen tulisivat kehitysavun tason kriteereiksi. Valitettavasti kauniit keinot alkavat tässäkin asiassa olla lopussa.

Vaikuttaa vain siltä, että ihmisvyöry löytää ennen pitkää reitin vaikkapa Adrianmeren ylitse Italiaan tai aidat sortuvat kotirintamamme myyräntyöntekijöiden avustuksella. Elämme huhtikuun alkua. Parhaat kelit ovat vasta alkamassa. Kohtalonvuosi on yhä alkumetreillään, invaasiota ei suinkaan ole vielä tukittu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti