maanantai 7. maaliskuuta 2016

Makkarasota osana kulttuurillista alistumisprosessia


Me muistamme täältä Suomesta, kuinka taannoin kouluista tahdottiin kieltää perinteinen Suvivirsi koulujen kevätjuhlista, etteivät toisuskoiset tai uskonnottomat loukkaantuisi. Sadoista tuhansista Saksaan vyöryneistä maahanmuuttajista suurin osa on muslimeja. Heidän mahdollista mielensäpahoittamista on lähdetty torjumaan ajamalla sianlihakieltoa sikäläisiin kouluihin, kahviloihin ja kanttiineihin. Jopa perinteinen Oktoberfest on taannoin tahdottu oluen ja makkaran osalta saattaa vaakalaudalle. Monikulttuurisuuden karvaisen kouran nimeen vannovat ovat nyt jo siksi rajusti ravistelemassa saksalaista ruokavaliota, että itse Merkelin on täytynyt ottaa kantaa ihmisten oikeuteen syödä mitä he haluavat. Nyt kiistellään ruoasta. Mistä seuraavaksi?

Morteau-Wurstspezialität.
Eurooppalainen makkaraperinne on vanhaa ja moninaista.
Tahdotaanko ihmiset nyt siitä vieraannuttaa?
Kuva Wikimedia Commons



Kyseinen naispoliitikkohan on sama, joka taannoin katsoi parhaaksi lakeijoineen kutsua kaikki paikalle kykenevät Eurooppaan. Vieraskoreus on edennyt uhkaamaan saksalaisille pyhää ja vakavaa makkarakulttuuria. Jotenkin asioiden luonnolliset suhteet vaikuttavat menneen sekaisin nykypäivän eurooppalaisessa todellisuudessa. Vuosisatainen ruokaperinne asetetaan vaakalaudalle maanosallemme alun perin vieraan ja tyystin toisenlaisissa olosuhteissa syntyneen uskomusjärjestelmän vuoksi. Mikä pahinta, ajattelun taustalla on perusolettamus, että isäntäväen odotetaan luopuvan tärkeästä osasta perinnäistä ruokakulttuuriaan tänne vapaasta tahdostaan rynnineen muukalaislauman mielenrauhan vuoksi. 

Lähtökohtana pitäisi olla tulijoiden sopeutuminen ja täällä vuosisatoja vallinneen tapakulttuurin säilyttäminen. Ellei täällä tarjottava ruoka kelpaa, tulisi muukalaisten huolehtia ravitsemuksestaan jollain tavoin itse tai jättää saapumatta. Nurinkurista on toisaalta eurooppalaisten itsensä huoli tulijoiden mieliharmista. Euroopassa nyt vain on vuosisatoja nautittu sianlihasta silloin kun sitä on ollut saatavilla. Juutalaisetkaan eivät mainittua ravintoainetta harrasta, muttei heidän vuokseen kokonainen ruokahuolto ole mennyt sekaisin. Nykyinen, suvaitsevaiston omaehtoinen nöyristely maahanmuuttajien erityistarpeiden edessä kuvasteleekin ratkaisevaa eurooppalaisen omanarvon tunteen puutetta, kohtalokasta alistumista oman kulttuurin laimenemiseen vieraiden vaikutteiden ja vaatimusten edessä.

Toki ruokapoliittiset linjanvedot ovat synnyttäneet myös vastareaktioita. Muun muassa Die Welt on käsitellyt ristiriitaista suhtautumista sianlihaan eri maissa. Iskiessään makkaroita ja sianlihaa vastaan ruokavaliointoilijat tietävät varsin, kuinka intohimoja nostattavaan, pyhään asiaan he kajoavat. Muun muassa pari vuotta sitten Beliinissä järjestetyssä ”In Wurst We Trust” -symposiumissa käsiteltiin tämän saksalaisille pyhän ruoka-aineen olemusta. Ironista sinänsä, että tuolloin hiukan pelättiin makkaran suosion laskua. Kuluttajien ei uskottu tarpeeksi tietävän eri makkaralajeista ja niiden koostumuksesta. Lähtiessään kieltämään sianlihaa ja makkaroita maahanmuuttajiin vedoten päättäjät ovat nyt nostamassa perinteisen makkaran jällee yhdeksi kulttuurin symboliksi, jota näivetetään monikulttuurisuuden Baabelintornin rakentajaisissa. Sianlihan käyttäminen nostattaa ilmeisesti tunteita eri puolilla, muun muassa Schleswig_Holsteinissa.

Muun muassa Schleswig-Holsteinissa sianliha on ollut kiistakapulana.
Kuvakaappaus.


On syytä tässä yhteydessä huomata, kuinka ideologiat yhtyvät tässä makkarasodassa. Kolmisen vuotta sitten Aamulehti kirjoitti muun muassa, että ”jo yhden makkaran syöminen päivittäin lisää riskiä kuolla ennenaikaisesti, kertoo Zürichin yliopistossa Sveitsissä tehty tutkimus. Tutkimuksen mukaan yli 40 grammaa lihajalosteita, kuten erilaisia makkaroita, leikkeitä tai savustettua kinkkua syövän ihmisen riski kuolla ennenaikaisesti on kolme prosenttia suurempi kuin ihmisen, joka nauttii jalosteita alle 20 grammaa päivässä.” Sanomaa on säestänyt myös Yle välittämällä sanomaa: "WHO: Makkara aiheuttaa syöpää, punainen liha aiheuttaa sitä todennäköisesti". Tämä antaa sopivasti sivustatukea kieltolinjan kannattajille, vaikka kyseessä on nimenomaan jalosteiden mahdolliset terveyshaitat. Suurteollisuus, pitkät kuljetusmatkat yhdistyneinä kasvaneisiin säilytysaikoihin viittaavat nimenomaan raaka-aineen jatkokäsittelyyn varsinaisen lihan asemesta.

Kiistat sianlihasta ovat vain yksi merkittävä oire Euroopan väestön uskonnollisen koostumuksen keinotekoisesta muokkaamisesta, jolloin perinnäiset tavat joutuvat väistymään uusien tieltä. Sikäli asian esille nostaminen on ollut varmaan hyväkin, että esim. kouluruokailun toteutus ja tilanne on nousut ilmeisesti esille Saksassakin. Vegetaristi saattaa vähät välittää pekonikiistoista, mutta hän kenties törmännee tulevaisuudessa joihinkin muihin kieltoihin, jotka ovat enemmän omakohtaisia. Itseään kunnioittava ja omaa kulttuuriaan arvostava eurooppalainen ei menisi naurettavuuksiin asti tahtoessaan miellyttää vieraita tapoja noudattavia tulijoita. Pakon ja lainsäädännön tietä luonnollisempi keino olisi noudattaa ikiaikaista kulttuurivaihdon tietä, jolloin lopputulos tosin saattaisi olla hiukan toista kuin nykypäivän ADHD-sukupolvet malttamattomina odottavat. Tällöin säilyisivät ne tavat, jotka luontaisesti ovat elinvoimaisia.


2 kommenttia:

  1. Lisäksi jos sianlihan kulutus vähenee, vastaavasti naudanlihan
    kulutus lisääntyy, ja se tulee kalliiksi.
    Sika kantaa 4 kuukautta ja tekee 12 porsasta, nauta kantaa 9 kuukautta
    ja tekee 1 vasikan, Lammas tekee kaksoset keväisin.
    Sika syö viljaa josta on ylituotantoa, nauta ja lammas heinää,
    jonka tuotanto on tehotonta, kalliiksi tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeitä seikkoja. Sikahan on tunnetusti sangen kaikkiruokainen, mikä varsinkin poikkeusoloissa on merkittävää. Historian aikana porsas takapihalla on ollut merkittävä ravintolisä.

      Poista