tiistai 22. maaliskuuta 2016

Alkuviikon häiritseviä ajatuksia


Eräs juuri lukemani blogi herätti pohtimaan viime päivien Euvosto-Suomen  puheenaiheita. Kokonaisuutena täkäläisen huolestuneiston mielenmaisemaa tarkastellessa ei voi välttyä hämmentymästä siitä luovasta maatamme ympäröivän ja rajoiltamme sisään marssivan kaaoksen kieltämisen eetoksesta.

Tämä "korkeasti koulutettujen" työvoimapulan paikkaajien
ammattitaitokysely jäänee pysyvästi historiaan esimerkkinä
siitä, kuinka jokin ideologia hämärtää täysin yhteiskuntaa
ohjailevien virkamiesten tajunnan. Seuraukset koettaneen
tulevaisuudessa.
Euvosto-osavaltiotamme on järisyttänyt muuan kiusaamistapaus. Presidenttiä myöten on järkytytty Valtteri-nimisen pojan tapauksesta. Olen seurannut sitä vain kursorisesti silloin kun asiaa on väkisin eteen tuotu. Jotenkin mieleen nousee, ettei ole edes välitetty pohtia, mikä osuus tapahtumissa on ollut lasten  keskuudessa iät ajat rehottaneella sinänsä tuomittavalla joukkokiusaamisella ja mikä oikealla rasismilla. Eniten näissä trendikkäissä r-talkoissa ärsyttää, että täysin sivuutetaan värillisten rasismi valkoisia kohtaan, josta on esimerkkejä maailmalta.

Maahantunkeutujien nimittäminen pakolaisiksi on härskiä petosta. Kun parhaassa asekunnossa oleva mies ilmoittaa Kreikassa menevänsä tavalla tai toisella Saksaan, ei mieleen nouse muu kuin invaasio. Eurooppalaisten infantiilia hyväuskoisuutta kuvastaa se, että marssin pystyy jo tekemään ilman aseita.

Vihreiden ynnä muiden "edistyksellisten" suhtautumista suomalaiseen maanviljelykseen ei voi kuin ihmetellä. Varakaanikin jo edellä viittaamassani blogissaan toteaa ihmettelevänsä äärimmäisesti luonnonvaroja kuluttavan elintarpeiden pitkänmatkankuljetusten nielemistä. Niin olen ällistellyt itsekin. Maanviljelijöitä kurittamaan mielivät kaupunkilaiset ovat aktiivisesti unohtaneet tukiaisia arvostellessaan sen keskeisen roolin, joka Euvostoliitolla eurooppalaisen liittovaltion ihanteensa pohjalta on ollut kaikkinaisiin maantalouden epäterveisiin ilmiöihin. Mainittakoon aatemaailman symbolina vaikka sitten kuuluisat kaskut käyristä kurkuista. Kaikilla pöhköillä sanonnoilla on ollut selkeät lähteensä Brysselin federalistien käytävillä.

Oma lukunsa on tietenkin tapaus Esko Aho. Hänen kytköksensä venäläispankkiin ovat herättäneet suurempaa kohua kuin pitkälliset kontaktit Yhdysvaltoihin. Eilen televisiossa todettiin suoranainen itsestäänselvyys eli suomalaisten venäjätietämyksen heikkous. Uskoisin jopa välttämättömien, vain vuosien kautta rakentuneiden henkilökontaktien rapautuneen. Väistämättä viime vuosina on tullut mieleen, että jonkinlainen säällinen kanssakäyminen itäisen naapurin kanssa on meillä oletettu liian yksioikoisesti kaikkien Venäjän toimien kannattamiseksi. Trumpista voimme olla monta mieltä ilmiönä, mutta hänen visionsa Yhdysvaltain roolin muutoksesta Natossa on kouluesimerkki siitä, ettei Washingtonin kumarteleminen ja Moskovan unohtaminen tai sivuuttaminen ole järin viisasta politiikkaa. Elämä venäläisten naapurina on kaupankäyntiä, joka usein äityy kuolemanvakavaksi. Kahdenväliset suhteet ovat välttämättömyys. Suomen euvostojäsenyys on vahingoittanut vakavalla tavalla hienovaraista ja rankkojen kokemusten  kautta vuosisatojen kuluessa kokoon kasattua vuoropuhelua. Suomen Brysselille luovutettu itsenäisyys konkretisoituu pakotepolitiikassa. 

Missään nimessä etumme ei voi olla Venäjän suistuminen täyteen kaaokseen, joten luulisi päättäjiemme olevan varovaisia toiveissaan.
 
Koko Euvostoliitto on fataalin mullistuksen edessä. Brittien Brexit on vääjäämättä kasvattamassa suosiotaan.  Jopa talouselämä on on joutunut ottamaan sen huomioon, vaikka mediamme on keskittynyt lähinnä uutisoimaan toinen toistaan järkyttävimpiä tulevaisuudenkuvia eu-eron seurauksista. Pelottelukampanja näyttäisi olevan käytännössä miltei kampanjointia Brexitin puolesta, sillä ihmiset ovat kyllästyneitä Euvostoliiton jatkuviin kriiseihin ja vuotaviin rajoihin. Työpaikkojen katoaminen ja synkkenevä väestökatastrofi saavat epäilemättä pohtimaan, miten jättäytyminen Brysselin armoille muka parantaisi tilannetta tai estäisi itse kunkin henkilökohtaisen elämäntilanteen kurjistumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti