Paavo on tehnyt sen
jälleen: politiikan kokenut kehäkettu on yllättänyt rasismi- ja
maahanmuuttoväittelyynsä käpertyneen Euvosto-Suomen. Poliittinen kenttämme on ilmeisen hämmentynyt hänen
määrätietoisuudestaan. Perinteinen puoluekoneistomme on enemmän
dinosaurus kuin Väyrynen itse. Sen osoittaa tämä poliittinen
manööveri, joka hakee esikuvaansa Britanniasta.
![]() |
Paavo Väyrynen vuonna 2007 Kuva Wikimedia Commons |
Olemme saaneet karvaalla
tavalla todeta, kuinka kyvyttömiä ja haluttomia puoluekoneistomme
on vastaamaan kansan toiveisiin ja ajamaan sen parasta. Maahanmuutto-
ja eurokriisissä johtajamme menevät tehtyjen kansainvälisten
sopimusten taakse aivan kuin ne olisivat muuttamatonta jumalten
sanaa. Sen sijaan, että olisi puututtu ongelmiemme perussyihin, on
keskitytty vuodesta toiseen tilkitsemään lahoa ruuhta. Nyt olemme
jo kaulaamme myöten kastuneet.
Moni on varmaan
ihmetellyt johtavien poliitiikkojemme käytöksen muuttumista heidän
saatuaan kutsut milloin johonkin Bilderberg-kokoukseen tai
muuhun pienen piirin kokoontumiseen. Kaikissa tapauksissa tuskin on kyseessä selkeä
lahjonta, mutta Brysselin koneistoon hyppääminen urapoliitikolla
epäilemättä hämärtää synnyinmaan näkymiä. Vuosia sitten
muuan johtava poliitikko totesikin radiossa ajavansa etupäässä
EU:n eikä Suomen asiaa. Näin ollen perinteiset puoluekoneistot ovat
osoittautuneet liian haavoittuviksi pyrittäessä ajamaan tiettyä
oman maan tavoitetta. Problemaattista suhtautumista puolueisiin olen
aiemmin käsitellyt kirjoituksessani Auktoriteettiuskon murhenäytelmä.
Väyrynen on toki
tunteita herättävä hahmo oltuaan politiikassa jo ainakin 40-50
vuotta. Hänen kokemuksensa vaikuttaa kuitenkin olleen vajaakäytössä, etenkin idänpolitiikassa. Eurokriittinen
katsantokanta on ilmeisesti ollut liikaa nykyiselle
poliitikkopolvelle, joka on vasta pohjustamassa omaa uraansa ja
tähyilee Brysseliä palkkiovirka mielessään. Vanhemman
äänestäjäpolven tajuntaa Väyrynen iskostui aikanaan ns.
Jalasmökkikohun myötä vuonna 1982. Mikäli sitä vertaa Vanhasen ja
kumppanien nykypäivien kompurointeihin, tulee mieleen, että ehkä
voisi ainakin tuon jo ennen nykyisten pyrkyripoliitikkojen syntymää
tapahtuneen sotkun jo olla. Valtakunnallemme oikeata tuhoa
tehnyt kaarti kyllä makoilee tyynesti palkkioviroissaan tai huokailee eläkkeellä, osa jo mullan alle ehtinytkin. Juuri
kokeneena ja kannuksensa saavuttaneena toimijana Paavo Väyrysen
kaltainen toimija on saattanut haistella merkkejä eurooppalaisesta
ilmasta.
Britannian euro-ero on
kenties pahinta, mitä Brysselissä ja Berliinissä osataan nyt
pelätä. Huolella rakenneltu liittovaltio saattaa saada kohtalokkaan
iskun. Komissio on vuoroin mairitellut ja uhkaillut brittejä.
Viimeksi euvostopolitrukit ovat saaneet sivustatukea muun muassa
Norjan pääministeriltä Erna Soldbergiltä – siis Norjalta joka
itse nauttii erikoisasemaa ja etuja EU:n ja euron ulkopuolisena
maana! Sopii pohtia, mitkä ovat olleet ohjeistuksen perimmäiset
syyt. Samalla meille muille euvostoalamaisille on kenties syntynyt
sellainen mielikuva, että britit vain pyrkivät luistamaan maksuista
jne. Itse asiassa Britanniassa elää vahvana pyrkimys tyysti erota EU:sta.
Liittovaltiointoilijoiden asiaa ei kovin auta päätyminen
kiistelemään siitä, saisivatko britit karkottaa rikolliset maahanmuuttajat muutenkin EU:n toiminta maahanmuutokriisissä on koettu kiristyksenä. Arvonsa tuntevalle Britannian parlamentille on ollut kaikkinensa kolaus lainsäädännössä ottaa vastaan määräyksiä Brysseliltä. Britanniassa myös
uskotaan, että kaupallisesti he tulisivat nykyistä paremmin toimeen
ilman Brysselin ylivaltaa; [Brexit - kolme tärkeää syytä eu-erolle].
Britanniaan on syntynyt
ryhmittymiä ajamaan juuri EU-eroa. Lähellä Väyrysen esittelemää
mallia lienee etenkin @Grassroots_Out-ryhmittymä, josta Mail Online taannoin kirjoitti. Kyseessä on
puoluerajat ylittävä liittoutuma, jonka ainoana tavoitteena on ajaa
Britannian eroa Euvostoliitosta. Mikäli Brysselin koneisto pystyy
hämärtämään puoluetasolla eukriittisyyttä ja yksittäiset
ministerit sortua asemansa vankistaakseen liikaa kompromisseihin;
lahjontaa ja harhautusta on vaikeampaa suunnata ryhmittymään, joka
on syntynyt ajamaan yhtä tiettyä tavoitetta. Brittityyppinen tapa
kampanjoida asiaansa ei siis sinänsä pakota poliitikkoa luopumaan
perimmäisestä puoluekannastaan, vaan avaa tien edistää
tavoitetta, jota yksikään varteen otettava puolue ei ole suostunut
ajamaan.
Paavo Väyrystä on
syytetty poliittiseksi dinosaurukseksemme, mutta hän elää enemmän
tässä päivässä kuin yksikään muu nykypoliitikoistamme. Tämä puolueen tai poliittisen ryhmittymän perustaminen on loogisesti yhteydessä hänen kansalaisaloitteeseensa euro-kansanäänestyksestä, jota mikään eduskuntapuolue ei ole ollut ajamassa. Yhteen
ajatukseen kerrallaan takertumaan tottunut julkinen elämämme on nyt
yllätetty hämmennystilaan. Kuinka paljon hänen julkisessa
ryöpytyksessään on ollut sitä, että poliitikkona hän kulkee
aivan omassa sarjassaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti