Euvostokomission
puheenjohtaja Jean-Claude Juncker jakeli jo vuodenvaihteessa sapiskaa hollantilaisille näiden päätettyä järjestää huhtikuussa
kansanäänestyksen liittyen Ukrainaan. Vaarana on ollut, että
Tulppaanimaan asukkaat äänestäisivät ”väärin”. Euroopan
sortuminen maahanmuuttokriisiin ynnä näköpiirissä väijyvä Brexit ovat
epäilemättä vaikuttaneet komission uhkaavien paimenkirjeiden
ohella siihen, että hollantilaiset ovat alkaneet vaatia omaa exit-äänestystään. Samanlaisia merkkejä itsenäistymishaaveista
on alkanut kantautua myös Tsekeistä.
![]() |
Väistämätön ketjureaktio on alkanut. Harhainen imperiumi kouristelee reaalielämän kurimuksessa. |
Alankomaat ovat ennenkin
pyrkineet ajamaan omaa linjaansa suhteessa Brysselin vaatimuksiin.
Onhan syytä muistaa, että Alankomailla oli rohkeutta vuonna 2005
yhdessä Ranskan kanssa olla hylkäämässä kansanäänestyksellä Euvostoliiton perustuslakiluonnosta. Kyseessä oli sama myöhemmin Lissabonin sopimukseksi kutsuttu paperinivaska, jonka
suomalaispoliitikot olisivat ilmeisesti olleet kuola valuen valmiita
allekirjoittamaan jo ennen kuin viimeiset sanat olivat paperille
ehtineet. Elettiinhän tuolloin suurimman euvostokiiman vuosia. Ei
siis olisi maahanmuuttokriisiä ilmankaan ihme, että kriittiset äänensävyt saavat sijaa juuri
Alankomaissa.
Daily Expressin mukaan
uuden tutkimuksen mukaan enemmistö äänestäjistä kannattaisi
Alankomaiden omaa kansanäänestystä (53%) kuulumisesta Euvostoliittoon. Euroopan kohtalonkevään
koittaessa voimasuhteet todennäköisesti selkiytyvät. Samaisen
selvityksen mukaan toistaiseksi 44% tahtoi säilyä kolhoosissa 43
prosentin ollessa eron kannalla. Kannastaan tietämättömien osuus
jäi 13 prosenttiin. Kytkös Britannian jäsenyyteen oli myös
ilmeisen selvä.
Euvostoliittoon
havittelevien maiden nimilista ei välttämättä ole kovin
mairitteleva, mikäli ajattelee kokonaisuutta ihmisoikeuksien,
talouden ynnä korruption torjunnan kannalta. Serbia, Montenegro,
Kosovo, Bosnia-Herzegovina, Albania, Turkki and Makedonia eivät
suinkaan korvaa sitä, että Euvostoliitto on kohtalokkaasti
menettänyt houkuttelevuuttaan. Ruohonjuuritasolta katsottuna hinku
Brysselin kolhoosiin näyttäytyy yhä enemmän eliitin kansoista
piittaamattomana agendana. Toisaalla ovat toki pyrkimykset lypsää
avustuksia.
![]() |
Jean-Claude Juncker vuonna 2014. Jääkö tämä mies historiaan eurooppalaisten kansojen itsenäistymis- pyrkimysten tukahduttajana? Kuva Wikimedia Commons |
Eilen kertoi Telegraph,
että Tsekin tasavalta saattaa seurata Britannian mukana, mikäli
tämä päättää lähteä Euvostoliitosta. Tsekin pääministeri
Bohuslav Sobotka puhui Czexitistä. Vastapainona euvostorahoille
maan yleinen mielipide kuuluu mantereen euvostovastaisimpiin. Eri
yhteyksissä onkin todettu itäeurooppalaisten maiden saaneen
aikanaan karvaasti kokea sosialismin ja keskusjohtoisuuden
tuhoisuuden. Aivan tuota Telegraph ei toki tohdi todeta, mutta rivien
välistä on jotain aistittavissa. Paljon puhuva on toteamus, että
Czexit olisi vuoden 1989 kehityksen negaatio. Tuolloinhan vapautta
etsittiin lännestä; nykyään länttä edustaa Bryssel direktiivien
ja lakien myllynä, joka pyrkii jyräämään kansallisen
päätöksenteon ylitse. Jo pelkkä neuvostovallan mainitseminen
tässä yhteydessä on selkeä viittaus alistettuun Eurooppaan.
Brysselin pelko Brexitin
suhteen on siis täysin aiheellinen. Oikeastaan se on väistämätön.
Ideologiselle harhalle perustuvan rakennelman hapertuessa
olemattomiin euvostouskovaiset linnoittautuvat henkiseen bunkkeriinsa.
Kansalaisten elinolosuhteiden muuttuessa täysin päinvastaisiksi
kuin myyntipuheissa on aikanaan annettu ymmärtää paljastuu Unionin
perusolemus kaikessa karuudessaan. Kysehän ei ole mistään tavisten
taivaasta, vaan ylikansallisesta markkinavoimien vallankumouksesta,
jota TTIP symboloi. Sillä hetkellä kun mielensäpahoittanut
suuryritys voi tahtonsa mukaan haastaa kokonaisia valtioita oikeuteen
ja maksattaa epäonnistuneen liiketoimintansa veronmaksajilla olemme
etääntyneet sangen kauaksi rehellisestä kapitalismista. Esimakua
vääristyneestä talouspolitiikasta olemme saaneet kokea jo euron
tekohengityksen yhteydessä, jolloin miltei velattomista
jäsenvaltioista on kammettu keppikerjäläisiä. Maahanmuuttokriisi
olisi voitu aikanaan tehokkaasti estää palauttamalla kylmästi
ensimmäiset paperittomat takaisin euvostorajojen taakse. Nyt sana on
kulkenut, että sisälle pääsee kunhan perille kykenee. Paljon
puhuva oli äskettäin haastatellun asekuntoisen irakilaismiehen
totetamus, että hän menee ”tavalla tai toisella” Saksaan.
Mikäli briteillä on
itsesäilytysvaistoa lainkaan jäljellä, he valitsevat Brexitin.
Silloin looginen jatkumo vie Czexitiin ja niin edelleen. Kun Yle
marssittaa eteemme Salolaisen kumppaneineen ”neuvomaan” brittejä
pysymään kolhoosissa, nuo poliitikot itse asiassa puhuvat vain
omien työpaikkojensa puolesta. Bryssel on henkisesti korruptoinut
pikkuvaltioiden ja hiukan isompienkin johtajat hylkäämään oman
kansansa ideologisen unelmahötön ja palkkiovirkojensa vuoksi. Toki
sellaiset ihmiset viimeiseen asti saarnaavat Brysselin epistolaa.
Tottahan Euvostoliiton hajoaminen tulee kalliiksi. Kaikki elämässä
koituu sellaiseksi. Euron tukeminen on maksanut hirvittäviä summia.
Euvostoliiton onnelan kulissien kannatteleminen on houkutellut
maailman poloiset kotiportaillemme, vaikkei täällä ole töitä
kaikille syntyperäisillekään – sekin maksaa ja tulee vaatimaan
yhä lisää. Rahojen loppuessa veri vuotaa.
Olennaista Euvostoliiton purkamisessa on se, että siinä maksetaan siitä, että
jossain horisontissa siintää loputtoman oman kansan etua
palvelemattoman riiston loppuminen. Ihminen jaksaa uskomattomia,
mikäli hänellä on toivoa paremmasta. Brysselin kommuunissa
eurooppalaisen osa on vain maksaa ja alistua ulkopuoliseen
ohjaukseen, ylikansalliseksi kuluttajamassaksi, jonka elämän oikeutus loppuu maksukyvyn päättyessä. Eivät rajojemme ylitse
marssivatkaan ole toistaiseksi olleet kuin maahanmuuttobisneksen
pelinappuloita, taatun yhteiskunnan rahan tuojia majoitusyrittäjille,
asianajajille ynnä muille. Jossain kuitenkin odottaa se kipuraja,
jota kukaan tervepäinen ei tahdo tavoittaa.
Siksi tulisi jo hypätä
tästä junasta pois. Merkkejä moisesta onkin jo nähtävissä eri
puolilla Eurooppaa. Onko viimeinen asema kuitenkin jo ohitettu?
Hyvä hyvä, kun meillä ei pystytä tekemään demokraattisia ratkaisuja, ainoa toivomme on että brittien, hollantilaisten ja toivottavasti monien muiden vanavedesä luiskahtaisimme ulos tästä kurimuksesta.
VastaaPoistaSamaa olen itsekin aprikoinut. Päättäjiemme täytyy joutua niin sanotusti tapahtuneen eteen ennen kuin meillä muutosta syntyy.
Poista