maanantai 18. tammikuuta 2016

Voi harminpaikka: jääkausi myöhässä?


Ilmastouskovaisia on viime päivinä järkyttänyt Nature-lehdessä ollut artikkeli tutkimuksesta, jonka mukaan hiilidioksidipäästöillä olisi jo ehditty lykätä muun  muassa maapallon kiertoradan vaihtelun aiheuttaman jääkauden alkamista. Tutkimuksesta ovat meillä kertoneet ainakin Helsingin Sanomat, Lapin Kansa, Aamulehti ja Hämeen Sanomat. Tarkkaan rakennettua oppirakennelmaa tutisuttavat johtopäätökset ovat ilmeisesti syyllistyneet löytämään hiilidioksidipäästöistä aavistuksen positiivisiakin piirteitä.

Heiltskukin jäätikkö Brittiläisessä Kolumbiassa. NASA:n astronauttien 31. elokuuta 2009 avaruudesta
ottama valokuva.
Kuva Wikimedia Commons

Ilmastokeskustelu on läpeensä politisoitunutta, etten sanoisi tekopyhyyteensä sortuvaa. Koska globaalien maailmanparantajien missio on romahtamassa, ilmastokokouksista on tehty moderneja kirkolliskokouksia, joissa päätetään opinkappaleiden sisältö. Kannanotot hiukkaspäästöjen vaikutuksista ja ihmisen merkityksestä niiden synnyssä ovat korvanneet jumalat ja niiden olemuksen pohtimisen. Pariisin ilmastokokouksen julkilausumia on kiiruhdettu kiittelemään ja tuota maiskutusta oli havaittavissa jo kokouksen aikana.

Itse ilmastokiistoista on kirjoitettu jo niin paljon, ettei itse prosessista maallikko kykene mitään uutta latua avaavaa mainitsemaan. Silti tietyt nyanssit jaksavat kerta toisensa jälkeen ihmetyttää. Esimerkiksi ilmastouskon ympärille kehitetty poliittisesti tuettu rahankeruujärjestelmä, jota voisi kutsua omantunnon lepyttämisen laeiksi. Sen sijaan, että verotettaisiin tuotantoa sen mukaan, kuinka kaukana loppukäyttäjistä se tapahtuu, poliitikot kiristävät ruuvia niissä maissa, jotka jo nyt ovat panostaneet eniten ympäristöystävällisyyteen. Seurauksena jättimäiset rahtilaivat täyttävät maailman meriä kuluttaen energiavaroja taipaleellaan maanääristä toisiin.

Vielä hullumpaa näkökulmaa edustaa usko siihen, että tietyillä poliittisilla päätöksillä voitaisiin nk. ilmastonlämpeneminen rajoittaa mielivaltaisesti päätettyihin astelukemiin. Aivan kuin eläisimme jossain laboratorio-olosuhteissa, joissa kaikkia tulivuorenpurkauksia, maanjäristysten avaamia kaasusuonia ynnä muita voitaisiin kansainvälisin sopimuksin hallita. Sopii miettiä, kuinka paljon kaasuja yksi tulivuorenpurkaus ilmakehään päästää.

Nyt esille tullut tutkimus hiilidioksidipäästöjen vaikutuksista on herättänyt arvion jääkauden lykkääntymisestä. Ymmärrettävästi oletus on kova pala niellä väelle, joka on saatu uskomaan ilmastouskonnon hurjimmat opinkappaleet. Tutkijat ovat päätelleet hiilidioksidipäästöjemme jo heti teollistumisen alussa lykänneen jääkauden alkua, johon ratkaisevasti vaikuttaisivat muutokset maan kiertoradassa ja maapallon asennossa aurinkoon nähden. Kuten tiedämme, maapallon akselissa ja navoissakin on tapahtunut aikojen kuluessa muutoksia. Tähän sopii vielä lisätä vaihtelut auringon aktiivisuudessa. Luonto ja avaruus ympärillämme ovat sellaisia toimijoita, että niitä on turha koettaa ohjastaa direktiiveillä.

Kaikkein pöhköimmän mielleyhtymän mainittuun tutkimukseen saa lukemalla sanomalehtiteksteihin liitettyjä toimittajien kommentteja. Eräässäkin lehdessä toimittaja tuo julki omana kommenttinaan, että tulkoon jääkausi vaikka sitten myöhässäkin aivan niin kuin kahden kilometrin jäämassalla ei olisi mitään merkitystä ihmiskunnan kannalta, mikäli täällä ihmisiä tuolloin enää onkaan. Kaiken lisäksi lievempien kylmenemisvaiheiden – esim. ns. pieni jääkausi 1450-1850 – aikaansaamat haitat ja kärsimykset maanviljelylle ja kulttuurille yleensä tuskin ovat tavoiteltavia. Niinpä jääkausia kaipailevien kommenttien taustalla täytyy olla mielipaha hartaasti vaalittuja uskonkappaleita kohtaan  kuvitelluista hyökkäyksistä.

Nähdäkseni ilmastopolitiikan pahin kompastuskivi on sen liittyminen yhä kiinteämmin rahantekemiseen. On luotu järjestelmä, jonka avulla ihmisten huonoa omaatuntoa käytetään härskisti hyväksi, jotta saadaan yhä uudet maksut ja verot rajoituksineen hyväksytyiksi. Siinä mielessä kyseessä on mitä selvimmin fanaattisesti ajettu uskonto. Tässä vaiheessa moni saattaa kuvitella, että tämän kirjoituksen tarkoituksena olisi jotenkin vapauttaa kaikki päästöt ja vähätellä ympäristön pilaamista. Sen vuoksi täytyy palata ajatukseen kuljetusetäisyyksien mukaan porrastetusta verotuksesta. Sen tavoitteena olisi todellinen lähituotanto. Mainittu ajatus törmännee kansainvälisten rahapiirien syytöksiin kilpailun rajoittamisesta.

Tyynenmeren jätepyörre vuonna 2010. Pyörre on ainoastaan yksilukuisista valtamerissä vellovista jätemassoista,
joiden lopullista vaikutusta ekosysteemiin voi vain arvailla. Tilanne on tuskin parantunut viime vuosina.Kenties
jätteen kerääminen ja uuden syntymisen rajoittaminen kansainvälisen vastuun periaatteella olisi liian yksinkertainen
ratkaisu. Sen sijaan spekulodaan loputtomasti ilmakehän päästöistä ja rakennellaan päästöpolitiikkaan
liittyviä rahastusautomaatteja.
Kuva Wikimedia Commons

Koko päästörummutuksen alle tuntuu jääneen saastuminen ja jäteongelma. Tyynenmeren jätepyörteet on aivan kuin lakaistu julkisen tietoisuuden ulkopuolelle. Itse asiassa pyörteitä on useita, mutta Tyynenmeren pyörre lienee kuuluisin. Tässä vielä video asiasta Satakunnan Kansan sivuilta. Merellä ajelehtiva muoviroska ynnä muu romu on konkreettinen uhka ja sen poistamiseksi olisi yhteisin ponnistuksin saatavissa aikaan jätteiden keräystä ja uuden syntymisen rajoittamista. Lähituotanto säästäisi jo pakkaustarvetta ja siten vaikuttaisi jätteen määrään. Globalisaatiouskon vallassa tietoisuuttamme kaiken tuon sijasta pommitetaan tuskalla siitä, alkaako jääkausi 30 000 vai 100 000 vuoden kuluttua vai olisiko se kenties mitä ennenkuulumattominta jopa estettävissä toistaiseksi.

* * *

EDIT:

Nyt on myös Yle havahtunut (21.1.2016) uutisoimaan merien muovijätteistä. Tilanne on todella vakava, joten on ihme, ettei siitä ole käynnistetty vastaavanlaista kansainvälistä poliittista prosessia kuin vähintään kiistanalaisesta ilmasto-opista.

Muutama lainaus:


*  "Maailman meriin päätyy muovijätettä samaan tahtiin kuin jos meriin kipattaisiin jäteautollinen joka minuutti, kertoo tuore raportti. Muovijätteen määrä ylittää kalojen määrän lähivuosikymmeninä, todennäköisesti nopeamminkin, sillä muovin määrä kasvaa, kun taas kalakannat heikkenevät." 

*    "Raportin mukaan muovin tuotanto on maailmalla kasvanut 20-kertaiseksi vuoden 1964 jälkeen. Sen odotetaan edelleen kaksinkertaistuvan seuraavien 20 vuoden aikana ja nelinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. "

*    "95 prosenttia kaikesta muovista käytetään vain kerran ennen kuin se heitetään pois. Vain viisi prosenttia kierrätetään."

*   "Tämä merkitsee, että tuolloin merissä olisi enemmän muovijätettä kuin kalaa, mikäli kalakannat pysyvät nykytasollaan."

Jokohan olisi aika havahtua konkreettisiin toimiin saasteongelman ratkaisemiseksi? Kuten jo aiemmin olen todennut, etenkin pitkät kuljetusmatkat synnyttävät liiallista pakkausmateriaalin tarvetta. Lienee oma kauppapoliittinen  logiikkansa, että kaikki maailman tietyt tarvikkeet tuotetaan vain parissa kolmessa paikassa, mutta niin muodikkaan "kestävän kehityksen" kanssa sillä valitettavasti on perin vähän tekemistä.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti