tiistai 26. tammikuuta 2016

Robottiuskoisten hurja harha


Koko yhteiskuntamme natistessa maahanmuuton tuomien haasteiden ja massatyöttömyyden kourissa pelastuksen evankeliumiksi on nostettu väite robotiikan ja automaation maallemme tuomista mahdollisuuksista. Tuon ideologian realistisuus vaikuttaa päivä päivältä yhä hatarammalta. Robotiikkauskovaisten sanoman onttoudesta olen kirjoittanut aiemminkin tekstissä Älyn ihmisoikeudet, mutta kerrattakoon tätä inhimillistä murhenäytelmää vielä kertaalleen. Sen verran irrallaan tai tyystin piittaamatta yhteiskunnan reaalitodellisuudesta koneiden tekemän työn autuutta meille jankutetaan.

Robotti Asimo. Robotit voidaan pyrkiä inhimillistämään tai
niissä saatetaan nähdä lemmikkien piirteitä. Silti meidän
on muistettava niiden syvälliset vaikutukset koko yhteis-
kuntaamme.
Kuva Wikimedia Commons
Robotti tehdashallissa on lähinnä teknokraatin märkä unelma. Se voi työskennellä 24/7, eikä sitä huoltamaan tai valvomaan tarvita järin paljon ihmisiä. Sitä paitsi yhä enemmän valvontaakin voinee siirtää automaation vastuulle. Toki kone saattaa joissain erityistä tarkkuutta ja tasalaatuisuutta vaativissa työvaiheissa olla perustellustikin ihmistä parempi, mutta tässä yhteydessä on kyse isoista linjauksista ja ihmismassojen toimeentulosta.

Hiljattain Ylen Jälkipörssissä Piia-Noora Kauppi julisti robotiikan ja automaation autuutta väittäen samalla jotain siihen suuntaan, ettei moinen käytännössä veisi työpaikkoja. Niitä syntyisi vaikkapa ”humanisteille”. Olisi mielenkiitoista tietää, kuinka Kauppi määrittelee humanistit ja heidän todellisen arvonsa teknokraattiyhteiskunnalle. Käynnissä oleva murros koulutuspolitiikassa ei välttämättä anna positiivisia viitteitä. Koska olemme saaneet jo esimakua siitä, kuinka vastahakoisesti elinkeinoelämä sijoittaa verojen muodossa tuottavuudenkasvusta saamaansa lisäarvoa investointeihin tai yhteiskunnallisen vastuunsa kantamiseen, voimme epäillä myös automaation kasvattaman tuoton valumista suurten massojen hyödyksi. Ellei säädetä erityistä robotiikka- ja automaatioveroa puheet niiden avulla kahmittavista yhteiskunnallisista hyödyistä ovat tyhjää höpinää.

Niin, ihmiset, meillä on käsissämme yhä paheneva maahanmuuttokriisi, globaali kansainvaellus. Rajojen yli velloo miljoonittain ihmisiä, joiden joukossa luku- ja kirjoitustaitokin on yhteisestä kielestäkään puhumatta entistä harvinaisempaa. Samaan aikaan kun Kauppi höpöttää robotteja ohjelmoivista humanisteista kahlaamme aivan eri maailmaan kuuluvien ongelmien keskellä. Olen aiemminkin todennut, ettei kehittynyt teknologiakulttuuri tarvitse tai siedä suuria ihmismassoja. Pitkälle viety automaatio tai robotiikka eivät kuulu yli äyräidensä paisuneiden paimentolaiskulttuurien maailmaan. Ristiriita toimimattoman syntyvyydensäännöstelyn ja automaation välillä ei korjaannu vaikenemalla asiasta. Massat eivät ikinä korvaa yksittäisten poikkeusyksilöiden merkitystä, mutta myös suoraan sanoen yksinkertaisilla ihmisillä on  oikeus elää ja tulla toimeen heidän synnyttyään. Väestönkasvu on pakko saada loppumaan ennen kuin laajamittaisella automaatiolla tai robotiikalla on inhimillistä arvoa tai oikeutusta.

Uusimpia esimerkkejä automaation tuomista yhteiskunnallisista muutoksista ovat olleet VR:n ja Postin henkilöstövähennykset. Aikanaan Valtionrautateillä oli tuhansia työntekijöitä, jotka huolehtivat sekä itse kaluston että raideinfran kunnon lisäksi asiakaspalvelusta. Nyttemmin jo lähes kaikki lipunmyyntipisteetkin on suljettu verkkokaupan vuoksi. Juuri on ilmoitettu Postin uusimmista irtisanomisista. Robotiikan kenties tuomat erikoistehtävät eivät millään muotoa voine korvata vanhojen ammattien yhä kiihtyvämpää katoamista.

Tahtovatko robottiuskovaiset tuomita miljoonat ja miljoonat ihmiset ikänsä kestävään kurjuuteen? Megalomaaninen ostovoiman romahtaminen ei sekään voi olla vaikuttamatta yhteiskuntien vakauteen. Jotta yhtälö toimisi, tulisi ihmisiä olla nykyistä paljon vähemmän ja yhteiskuntien lopullisesti hyväksyä se, että koneiden ja laitteiden huolehtiessa tuotannosta niiden avulla pääomia keräävät tahot elättäisivät ihmiset, joiden työt on siirretty bittiviidakkoon ja robottien kouriin. Periaatteessa niin on yhä enemmän asian laita jo nyt, mutta väestönkasvun ja kansainvaellusten vuoksi tuhoisa räjähdys ja verinen resurssisota on ennemmin tai myöhemmin täysin irti. 


20 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Valitettavasti suurimmalle osalle populaatiosta keinoäly tai automaatio yleensä ei voi merkitä mitään, sillä heille jo välttävä luku- ja kirjoitustaito tuottaa tuskaa. Matemaattista lahjakkuuttakaan ei esiinny kuin osalla ihmisistä.

      Karsinta tulee olemaan kova, mikäli yhteiskunnat halutaan tyystin ahtaa automaation ihannemuottiin. Muutoksen pääideologeja ei kenties ihmisen kohtalo edes kiinnosta, mutta tuollainen asenne johtanee erittäin veriseen murrokseen ellei yhteiskunnallista vastuuta tunnusteta. Ihmiselämä ei ole varaston hyllylle sysättävä kulunut tai vanhentunut varaosa.

      Osa uskonnollisesta radikalisoitumisesta saattaa jopa olla liian teknokraattisten pyrkimysten vastavaikutusta, ihmisen olinsijan etsimistä vaikka edes alistuvana jumalansa palvelijana.

      Poista
  2. https://www.singularityweblog.com/forever-young-a-love-song-to-ray-kurzweil/

    https://www.singularityweblog.com/forever-young-a-love-song-to-ray-kurzweil/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eternal life here? Hmm ... It is also a scary thing. Who will it receive? It is not a simple matter. Could we get bored? What if this life here is only an intermediate step in a long journey?

      Queen: "Who Wants To Live Forever"
      http://www.azlyrics.com/lyrics/queen/whowantstoliveforever.html

      Vakavasti puhuen sulautuminen koneiden kanssa yhteen saattaa olla jossain vaiheessa hamassa tulevaisuudessa mahdollista, mutta se vaatisi hirvittävää mullistusta ihmisyhteisöissä. Se voisi olla jokin tuleva askel ihmiskunnan kehityksessä. Olettavaa myös, että vain pienelle joukolle sellainen olisi mahdollista tai sallittua. Mitä tekisivät suuret massat? Entä uskonnolliset ryhmittymät?

      Maapallon resurssiongelmat, tulonjakovääristymät, saastuminen ja väestöräjähdys ovat ne suuret kysymykset, jotka lajimme säilymiseksi on ennen pitkää ratkaistava riippumatta siitä, uskooko minkäänlaiseen kuolemattomaan sieluun.

      Poista
  3. Superäly on nyt ihan lähellä. Ihan viimeaikoina on tapahtunut monta läpimurtoa, jotka on ennustettu tapahtuvan.

    http://www.eetimes.com/document.asp?doc_id=1328806&

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista. Ollaan ilmeisesti jälleen hitusen aiempaa lähempänä sitä tieteiskirjallisuuden ja -elokuvien teemaa, milloin keinotekoisesta muodostuu tiedostava kokonaisuus? Saapa nähdä, kuinka pitkälle yhteiskunnallinen kehitys maailmassa ympärillä antaa tällä kertaa tiedemiehille tilaa edetä.

      Keinoälyn ja ihmisen yhteenliittymä olisi kenties ainoa ratkaisu avaruusmatkojen suunnattomien etäisyyksien voittamiseksi ja tappavien säteilymäärien kohtaamiseksi.

      Antiikin aikana on ilmeisesti esimerkiksi höyryvoimaa käytetty monimutkaisissa rataskoneistoissa ainakin kreikkalaisen temppelin ovien liikuttelemiseksi. On sanottu myös, että Aleksandriassa oltiin lähellä edetä höyrykoneen kehittämiseen, mutta käytettävissä olleita komponentteja ei osattu tai ehditty vielä yhdistää. Historiassa on ollut sarja takapotkuja, joista läheskään kaikista emme varmasti ole edes tietoisia.

      Yhteiskunnat ympärillämme ovat jälleen huolestuttavan murroskauden kynnyksellä. Luonnon oma toimintakin saattaa laukaista lopullisen kaaoksen. Ken tietää?

      Poista
  4. Teknologian kehittyminen tarvitse otolliset yhteiskunnalliset olot. Höyrykoneen rakemtamisessa tarvitaan myös energiaa.

    http://www.wolframalpha.com/input/?i=steam+engine

    Tarvitaan hiiltä, puussa ei ole riittävästi energiaa. Lisäksi hyötysuhteen kannalta tarvitaan riittävästi teknologista osaamista. Pelkkä huonolla hyötysuhteella toimiva höyrykone ei paljoa riitä mihinkään. Lienee halvempaa käyttää ihmistyövomaa tai eläimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo höyrylaite tuli vain mieleeni liittyen Aleksandriaan, jonka kirjasto on myytti vailla vertaa. Sitä näin muistin varaisesti pohtiessa tulee mieleen, että paikka taidettiin ryöstää ainakin pariin kolmeen kertaan. Muslimivalloittajat taisivat lopuksi vain täydentää hävityksen. Monta kertaa olen mietiskellyt, mitä kaikkea siellä aikojen kuluessa onkaan kadotettu. Osa tietenkin puhdasta tarua, mutta joukossa varmasti asiallistakin tietoa.

      Aleksandrian karu kohtalo on epäilemättä jarruttanut tutkimusta ja uusia keksintöjä. Nykyisellä Bibliotheca Alexandrinalla on melkoinen perintö vaalittavanaan. Tiedä sitten, kuinka se sitä hoitaa. Wikipedia väittää uuden kirjaston olevan suurinpiirtein vanhan paikalla, mutta itse olen aikanani saanut sellaisen käsityksen, että vanhat rauniot sijaitsisivat satama-altaan pohjalla. Aleksandria on jonkinlainen symboli tiedon ja tutkimuksen haavoittuvaisuudesta maailman mullistuksissa.

      Onneksi kaiketikin nykyään kaikki munat eivät ole samassa korissa?

      Poista
  5. http://takku.net/article.php/20150628163802304

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Taloustiede ei ole koskaan ollut todellisuutta tai tiedettä, vaan syntymästään lähtien 1600-luvulta se on ollut massojen hallinnan taito. Varallisuutta on kasvatettava suvereenin vallan vahvistamiseksi ja niukkuutta on vältettävä, jotta säästyttäisiin mellakoilta."

      Juuri tällaista olen itsekin pohtinut Euroopan Unionin kaaoksen pyrkiessä nujertamaan vanhat eurooppalaiset rakenteet. Miljoonat ihmiset ovat alistuneet "taloustieteilijöiden" teesejä papukaijojen lailla toistelevien pankkiirien pelinappuloiksi.

      "Hakkerin hahmo on jokaisessa suhteessa vastakkainen insinöörille, vaikka taiteelliset, poliisin ohjaamat tai liiketaloudelliset pyrkimykset kuinka yrittävät sitä neutralisoida. Insinööri etsii kaikkea toimivaa, ja yrittää saada sen toimimaan yhä tuottavammin palvellakseen järjestelmää. Hakkeri sen sijaan kysyy “Miten tämä toimii?”, ja yrittää etsiä siitä vikoja tai löytää sille täysin uusia käyttötarkoituksia. Kokeileminen tarkoittaa erilaisten tekniikoiden eettisten seurausten etsintää. Hakkeri irroittaa tekniikoita teknologisesta järjestelmästämme vapauttaakseen ne."

      En ole tarpeeksi perehtynyt hakkereiden mielenmaisemaan pystyäkseni sitä erittelemään. Silti heidän esittelemisensä julkisuudessa pelkästään järjestelmää ja tietoturvallisuutta vahingoittavina yksilöinä saattaa pohjata järjestelmän raivoon niitä kohtaan, jotka kyseenalaistavat korkeilla tahoilla päätetyn kehityssuunnan. Nykypäivän insinööriusko on vähintään pelottavaa. Kehitetään vempaimia, joiden käyttötarkoitus on olematon, mutta järjestelmä pyrkii pakottamaan tarpeet ja luomaan keinotekoisesti jotkin käyttötarkoitukset aiemmin luoduille ja alun alkaen tarpeettomille välineille.

      Lapio keksitään ennen kuin on mitään ojia kaivettaviksi. Sitten keksitään ojat määrätään jokainen kaivamaan niitä, jotta joku voi myydä lapiot, jos mitenkään mahdollista yksinoikeudella tarkan patentin suojassa.

      On hyvä havaita, jos jonkinlainen vastavaikutus teknologiaa ja teknokraatteja vastaan on olemassa. Se saa taas miettinään, kuinka pitkälle järjestelmä sallii yksilön kapinoida valtavirtaa vastaan. Mielenkiintoista on myös todeta kaiken elämän olevan perimmältään "teknistä" ihmiskehohan on itse asiassa biologinen kone. Tekniikan ja teknologian ero näyttäisi tosiaan usein hämärtyneen.

      "Valvottu vapaus on ainoa yksilönvapaus. Sitä lapselliset libertaarit eivät ikinä tule ymmärtämään, ja juuri tämä ymmärtämättömyys on saanut jotkut hakkerit kiintymään libertaristiseen typeryyteen. Aidosti vapaata yksilöä ei voi edes sanoa vapaaksi. Se yksinkertaisesti on, on olemassa ja käyttää voimaansa olemisensa mukaisesti. Sanomme eläintenkin olevan en liberte vain jos ne elävät täysin kontrolloidussa, aidatussa, sivilisoidussa ympäristössä: ihmisten säääntöjen alla puistoissa, joissa leikitään safaria."

      Säälimätön toteamus on, ettei kaikkia sääntöjä vastaan sotiva anarkia johda kuin tuhoon. Eri asia toki on, mitä sääntöjä ihmispopulaatiot tarvitsevat selvitäkseen. Olkoonpa yhteiselomme koneiden kanssa millaista tahansa yhä selkeämmin tajuntaan iskee kuitenkin kysymys, miten ratkaisemme väestönkasvun ongelman ja työn käsitteen uudenlaisen määrittelemisen.

      Tilaa maapallolla on lopulta rajallisesti. Planeettamme ollut kautta aikojen jatkuvan muutoksen tilassa. Niin viljely- kuin asumiskelpoisenkin maa-alueen määrä on alati muutoksessa. Omalla toiminnallamme voimme esimerkiksi saastumisen hillinnän kautta vaikuttaa elinoloihimme. Silti merenpinnan nousu tai ilmaston muuttuminen on osa luonnollista prosessia.

      Onko meitä vain yksikertaisesti liikaa, mikäli miljoonilla ihmisillä ei ole tilaa väistyä nousevan merenpinnan tieltä? Ehtiikö tekninen kehitys meitä auttaa vai käytetäänkö sitä ainoastaan taloudellisen hyödyn ja hallinnan maksimoimiseen? Millainen murhenäytelmä tuleekaan osattomien noustessa viimeiseen taistoon, koska yhä useammat jäävät "älykaupunkien" ulkopuolelle?

      Poista
  6. Pidemmän päälle rajoittavaksi tekijäksi nousee fosforin puute.
    https://www.youtube.com/watch?v=HnNUmn1cQEA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uh, Marokko... Ei siis Länsi-Sahara jää tulevaisuudessa pois otsikoista. Eri asia, kerrotaanko suoraan, mistä oikein on kysymys. Väestönkasvu on tuossakin tärkeässä asemassa. Fosforin vähetessä täytynee kierrättää ihmiskehoakin, mutta ongelma säilyy.

      Jostain pitäisi saada kiertoon lisää fosforipitoista kiveä. Nyt tuli jotain konkretiaa suunnitelmille louhia lähistölle osuvia pieniä taivaankappaleita. Yhdysvaltain kongressihan taisi juuri säätää jotain avaruudessa louhimisesta. Science Fictionia tai ei, jotain on siis kehitettävä.

      Mielenkiintoista ja samalla synkkää.

      Poista
  7. Ei se fosfori ihan huomenna lopu. Fosforin vähetessä täytyy vaan kaivaa enemmän eli energiaa kuluu reippaasti enemmän. Sama ilmiö on kaikessa kaivostouhussa eli kun pitoisuudet laskee niin pitää vaan kaivaa enemmän ja enemmän. Tapaus talvivaara on esimerkkinä tästä.

    Peak oilissakin on kyse nimenomaan siitä, että tuotanto rupeaa kuluttamaan niin paljon energiaa että 1l öljyn kulutuksella ei saa enää kuin muutaman litran öljyä. Tähän on ratkaisuna ydinvoima, jolloin ydinsähköä voidaan muuntaa öljyksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy siis saada vähemmällä energialla enemmän aikaan. Noissa ennusteissa esitetty 50 vuoden jakso kuluu nopeammin kuin osataan kuvitellakaan. Kierrätys kaikessa materiaalivarannossa korostunee.

      Poista
  8. Stubbi näkyy olevan robottiuskovainen.
    http://www.alexstubb.com/?p=1323

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, niinpä tuo näkyy olevan uskossaan idealisti. Hänen kaltaisensa sivuuttavat silti tyystin tulevaisuuden tulonjaon ja väestönkasvun ongelmat. En itse koe olevani sen paremmin vasemmalla tai oikealla, mutta huolissani siitä, kuinka nuo stubbit kuvittelevat ratkaisevansa kasvavan ihmismassan toimeentulon perusasiat lisääntyneen tuottavuuden hedelmien kasaantuessa yhä harvemmille. Miljardeista ihmisistä vain murto-osa kykenee matemaattiseen tai muuhunkaan nerouteen, mutta tuska ja nälkä on kaikilla.

      Juuri muutoksen nopeus on pahin kompastuskivi, koska populaatioilla on omat omaksumiskykynsä ja -halunsa rajat. Keskuudessamme on yhä väkeä, jonka lapsuudessa hevonen oli tärkein kulkupeli. Myös uskonnolliset vakaumukset ovat suurella osalla ihmisistä lujat ja kiihkeät, eikä niitä läheskään aina haluta muokata nykyaikaan. Väestönryhmien uskonnollisen koostumuksen erot eivät voi olla vaikuttamatta teknisen harppauksen lopputulokseen. Muutos sadassa vuodessa on inhimillisesti katsoen ollut suunnaton.

      Poista
  9. Uskontoja on joka lähtöön. Kristinusko on ollut ainakin ajoittain varsin tiedevastainen. Viha katolista kirkkoa ja sen tiedemiehiin kohdistama vaino loi aikanaan Illuminaatin. Illuminaatti on siitä lähtien pyrkinyt edistämään tiedettä ja "rationaalista" ajattelua.

    Amerikassa Amishit ovat pyrkineet säilyttämään perinteiset tavat elää. Täytyy muistaa kuitenkin, että uudet teknologiat ja niiden käyttö eivät vaadi mitään lupaa miltään kansanryhmältä. Nyt monet teknologiat - kuten Facebook - vaativat paljon käyttäjiä; mutta on paljon teknologioita jotka vaativat vain muutaman ihmisen työpanoksen.

    VastaaPoista
  10. Teknologista kehitystä ovat vastustaneet mm. ns. Luddiitit.
    http://ludditelink.org.uk/history.php

    Nykyaikainen neoluddiitti on mmm. Unabomber.
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Theodore_Kaczynski

    Luddismissa on vaan sellainen ongelma, ettei yksikään yhteiskunta tule sitä hyväksymään vaan luddiitit laitetaan väistämättä kuriin. Teollisten koneiden omistajat ovat yleensä yhteiskunnallista eliittiä ja siten kapitalistisen yhteiskunnan suojeluksessa. Aikanaan Neuvostoliitossa oli käsittääkseni käytössä teknologian vaikutuksia arvioivia komiteoita, jotka pohtivat teknologian yhteiskunnallisia.

    http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/1990s/wp45.pdf
    s. 5, s. 8-35

    https://www.utu.fi/fi/yksikot/tse/yksikot/PEI/raportit-ja-tietopaketit/Documents/Luukkanen_netti_final.pdf



    Länsimaissa ei käsittääkseni ole juurikaan teknologian vaikutusten arviointia käytännössä, koska se sotii yksityisomaisuuden suojaa vastaan. Keskustelukerhoja kuitenkin löytyy, mm. tulevaisuuden tutkijat jne.

    VastaaPoista
  11. https://www.youtube.com/watch?v=fsKHaCIwyaY

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtoehtoja siis on olemassa, mutta niiden valinta ei ole yksinkertaista. Käytännön valinnanvapautta ei todellakaan taida olla. Suuret yksiköt ovat korvanneet hajautetun järjestelmän.

      Viime päivien talouspoliittissa keskusteluissa on vilissyt muun muassa tuskailua sähkön siirtohinnoittelusta ja käytännössä monopoliasemassa olevan välttämättömyyshyödykkeen eli sähkön jakelun luovuttaminen sijoittajille. Koska sähkö tuotetaan pääsääntöisesti suurissa yksiköissä ja jaellaan poikki Suomen suurjännitelinjoja pitkin, jonkin tahon on huolehdittava infrasta. Meillä se on luovutettu yksityiselle taholle. Joka tapauksessa pyrkimykset sähkön säästämiseksi ovat viime vuosien aikana asettuneet vähintään omituiseen valoon monen pulittaessa enemmän siirrosta kuin kulutuksesta.

      Jälkiviisaasti voisi myös kysyä, miksei sähkölinjojen maakaapelointia aloitettu jo vuosikymmeniä aiemmin, vaikka myrskyjä ja lumituhoja toki on ollut kautta aikojen. Tottahan toki kertarysäys on h-tin kallista, varsinkin yksityisten sijoittajien toimesta.

      Niin kuin maanviljelyksessäkin pienet hajautetut viljelmät olisivat poikkeustilanteissa (esim. taudit, logistiikkahäiriöt) parempia kuin muutamat suuryksiköt. Energiantuotanto lukuisissa pienissä yksiköissä olisi nykyistä vakaampaa. Koko maa ei pimenisi yhden poksahduksen vuoksi.

      Kuten tuossa videollakin todettiin, takana ovat vain niin suuret taloudelliset edut, ettei iso raha salli pienten huseerata markkinoilla. Taannoin länsi nosti älämölön kiinalaisten erittäin halvalla tuottamista aurinkokennoista ja painostivat Kiinaa nostamaan niiden hintoja. Seurauksena taisi olla se, että lähes välittömästi eurooppalaiset nostivat jälleen omia hintojaan, joten kennojen reaalinen hintaero pysyi vähintään samana. Ainakaan markkinoille ei jäänyt "liian halpoja laitteita"? Olen itsekseni pohtinut, minkälainen yksityiskäyttöön rakennettavien pienten aurinkovoimaloiden buumi tulisikaan laitteiden todella halventuessa. Onhan sanottu, että aurinkokennot tuottavat jonkin verran virtaa jopa pilvisenä päivänä. Tuulivoimalan roottori sen sijaan seisoo tyynellä kelillä.

      Poista