tiistai 5. tammikuuta 2016

Loppiaistarina: Kolme Itämaan Ässää


Suomi-neito oli tullut jo siihen ikään, ettei se enää tiennyt, oliko se naimisissa Brysselin korkean sulhon kanssa vai ei. Sen saatettiin sanoa tulleen lapseksi jälleen. Noina aikoina kaikki valtakunnan majatalot olivat muukalaisia täynnä, eikä Suomelle riittänyt sijaa kuin eräästä rähjäisestä autotallista. Asiaintila oli saattanut liikkeelle kolme viisasta Ässää, jotka lähtivät tarjoamaan apuaan, jotta vanhus vielä monta vuotta näkisi.

Koska mainitut kunnianarvoisat herrat eivät olleet aikoihin olleet tekemisissä Suomen kanssa, he päättivät kysyä Brysseliltä, mistä he vanhuksen löytäisivät. Kuultuaan Ässien asian Bryssel kiinnostui itsekin tietämään, mitä vanha rouva aikoi alettuaan käyttäytyä sangen omapäisesti. Niinpä Ässät saivat selkeät ohjeet tutkia asiaa ja tuoda raporttinsa suoraan Brysselin valtaistuimen eteen. Matka oli oleva mutkallinen, mutta Ässät uhkuivat päättäväisyyttä.

Tehtäväänsä kolme Itämaan Ässää olivat parasta, mitä Bryssel saattoi kuvitella. Heistä vanhin oli hankkinut suunnattoman omaisuuden liikemiehenä ja selvästi tiesi, miten rahaa nyhdetään esille. Liikemies Ässä taisi kovan ja vieläkin kovemman uhkailun ynnä hymyilevän kiristyksen. Samalla laaja syli majoitti maailman kulkureita – ainakin puheiden tasolla jopa omaan kotiinsa. Hänen lahjanaan Suomelle olivat pakkolait ja osallisuus Paskapönttölakina tunnetussa Itämaata ravisuttaneessa hygienia- ja ympäristöohjelmassa. Hänen saattoi uskoa saavan järkeä Suomen hompsuiseen rahankäyttöön.

Toinen Ässä oli olemukseltaan vaurain, loistava puhuja ja tunsi Jytkyn salat. Mainittu loitsu oli mahtavaa magiaa, joka levitti Suomen silmien eteen ruusuisen kuvan vääryyksien korjaamisesta, vaikkei paljon itse asiassa tapahtunut, ainakaan suhteessa Brysseliin. Suomi oli hiukan tolkullisimpina päivinään alkanut epäillä liittoaan Brysselin kanssa, ja Jytkyn Ässä oli selittänyt johdattavansa onnettoman morsiamen pois belgialaisen pauloista. Se oli tietenkin harhaa, rauhoittavaa harhaa, sillä pian tämäkin Ässä ylisti liittoa Brysselin kanssa huolimatta aiemmista puheistaan. Toisen Ässän lahja oli nyt kuitenkin Jytky. Oli aika jytkyttää.

Kolmantena loikki edes takaisin nuorin Ässä, joka jaksoi hymyillä satoi tai paistoi. Hän oli energinen kykenemättä pysymään paikoillaan. Huolimatta nuorimmasta iästään tämä Ässä oli ehtinyt toimia kirjurina monessa virastossa. Erikoisalana oli tarvittaessa puhua puuta heinää kokonaisuuden sitä vaatiessa. Hän oli Brysselin avioliiton asiantuntija, oikea puhemies herättämään uutta eloa väljähtäneeseen liittoon. Viime aikojen suursaavutuksena oli ollut toimiminen käskynhaltijana liki vuoden ajan vailla mitään käytännön toimenpiteitä tai meriittejä. Hänen mielestään Suomen olisi täytynyt luovuttaa rahansa tyystin Brysselin käyttöön sen valmisteleman rahoitusmarkkinaveron kautta. Jatkuvat puheet Brysselin puolesta olivat tämän Ässän lahja, ja samalla hän oli valmis nappaamaan lopullisesti voipuneen Suomen rahamassin itselleen eli siis Brysselin syliin.

Nähdessään viimein Suomen makaamassa autotallin pahnoilla Ässät eivät voineet kuin puistella päätään. Niin huonoon kuntoon tämä oli vaipunut. Tuntui kuin avioero olisi ollut Suomen harras toive. Taisi vanhus jopa höpöttää tahtovansa neuvotella uudestaan siitä yhteisestä rahasta, joka oli käytössä Brysselin kanssa. Oli vaikeata käsittää, miksei vanhus ilahtunut maan täyttäneistä muukalaisista. Yhtä hankalaa oli ymmärtää, miksi aviovuode Brysselin kanssa ei enää kiinnostanut. Pohtiessaan jälkeen päin pihalla tilannetta Ässät olivat epätietoisia, kuinka esittää asiansa hermostuneelle aviomiehelle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti