perjantai 15. tammikuuta 2016

Kuplaväen jihad jatkuu


Elämämme orwellilaisessa yhteiskunnassa on jo tunkkainen klisee, mutta lähes päivittäin Euvosto-Suomessa kohtaamme voimakasta mielipiteen muokkaamista ja tosiasioiden kieltämistä. Etenkin arkkipiispa Mäkinen on keskittynyt vähättelemään tai tyystin sivuuttamaan kerta toisensa jälkeen kansainvaellusten vaikutusten yhteiskuntaa hajottavat seuraukset. Mitä hälyttävimpiä uutisia Euroopasta kantautuukaan sitä kiihkeämmin Mäkinen esikuntineen julistaa harhaista sanomaansa. Eikö Suomi olekaan osa Eurooppaa?

Ensimmäinen Pediga-mielenosoitus vastamielenosoittajineen
Wienissä 2. helmikuuta 2015
. Kuten tiedämme, jännitteet
Euroopassa eivät ole kuluneen vuoden aikana suinkaan laantuneet.
Ihmiset ovat jakaantuneet yhä selvemmin eri leireihin. Tulenarka
tilanne kautta Euroopan odottaa vain viimeistä kipinää,
myös Suomessa. Emmekö muka elä yhteiskunnallista kriisiä?
Kuva Wikimedia Commons
Tarkkaavainen huomioitsija on jo viikkoja aiemmin pannut merkille, kuinka Mäkinen on ehtinyt julistaa, ”ettei kirkon tehtävä ole puolustaa Suomen etua”. Mitä tällainen henkilö tekee sellaisessa paneeli- keskustelussa, jollainen juuri pidettiin Helsingin tuomiokirkon kryptassa? Muun muassa Pohjalaisessa, Turun Sanomissa ynnä Kainuun Sanomissa julkaistussa tekstissä keskityttiin rummuttamaan asianomaisten keskustelijoiden hämmennystä siitä, kuinka he voisivat auttaa hengenhädässä olevina pitämiään ihmisiä. Aivan kuin ongelma tähän asti olisi ollut se, ettei muukalaisia olisi autettu, liiankin sinisilmäisesti. Pääsanomana oli kuitenkin väittää, ettemme eläisi kriisissä.

Mikäli kykenee kuvittelemaan Euroopan elävän jossain muussa kuin kriisissä, on täytynyt elää aika syvällä tynnyrissä. Mikäli kriisin määritelmään vaaditaan yhteiskunnan toimintojen lamaantuminen, vasta täydellinen anarkia herättää kuplaväen unelmaunestaan.

Entä tämä virkavallankin korostama yhteiskunnan normaali toiminta? Jokin aika sitten olisi kuulostanut vähintään kummalliselta, että synnytyslaitoksellakin toimitaan yhä useammin elekielellä, koska suomalaisessa sairaalassa ei löydy yhteistä kieltä. Vanheneva suomalainen saa ihan oikeasti pohtia, kuinka hän tulee tulevaisuudessa toimeen äidinkielellään omassa maassaan. Viime aikoina paljon puheena ollut katupartiointi jo keskustelunaiheena on tragikoominen. Poliisi on menettänyt yhä useamman suomalaisen luottamuksen kansalaisten kuullessa vuodesta toiseen uutisia resurssien leikkaamisesta. Samaan aikaan milloin mikäkin trendikkäästi esille tuotu moralistinen ja läpipoliittinen projekti on tuntunut syövän virkavallan hupenevia voimavaroja. Viimeisimpänä hankkeena on ollut VOK-kansan paimentaminen, koska suurelta osalta sitä puuttuvat alkeellisimmatkin perusteet ymmärtää länsimaisen yhteiskunnan toimintasääntöjä.

Euvostojohtajien keskittyessä tekohengittämään poliittista valuuttaansa on tulijoiden ennakkotarkastus laiminlyöty, vaikka juuri rajoilla olisi voitu edellyttää monia niitä tietoja ja taitoja, joita ankarassa paineessa koetetaan nyt takoa kaaliin VOKeissa – tai siis ainakin meille niin väitetään. Turvallisuutta tärkeämpää on ollut euvostopolitrukkien suu vaahdossa saarnaama vapaa liikkuvuus aivan kuin ennen Euvostoliittoa olisi mantereellamme ollut rautaesirippua lukuunottamatta mitään todellisia esteitä liikkumiselle. Ai niin, silloin oli aika mahdotonta harhailla paperittomana maasta toiseen. Ihmisellä piti olla todennettava identiteetti. Mitä kertoo euvostoväestä se, että he in facto kaipaavat mantereellemme ihmisiä ilman identiteettiä?

No, nyt saamme lukea muun muassa, että Syyriasta on palannut satoja taistelujen kovettamia raakalaisia. Tuntuuko rattoisalta tuon porukan alkaessa ”eu-väkenä” velloa provinssista toiseen? Samaan aikaan Euroopan islamisoitumisen kanssa juutalaisten Alija eli muutto Israeliin on noussut uusiin ennätyslukemiin. Syynä on antisemitismin ja turvattomuuden lisääntyminen mantereellamme eli siis Euvostoliitossa. On paradoksaalista paheksua Israelin olemassaoloa ja samalla tukea voimia, jotka suorastaan heittävät juutalaisia Euroopasta. Mäkinen kumppaneineen veljeilee sellaisten tahojen kanssa, jotka väistämättä muuttavat väestö- ja uskontosuhteita ympärillämme. Liittovaltiossa Ranskan ja Saksan ongelmat valuvat toki meillekin.

Rajat on suljettava. Muuten parempaa elämää etsivien vyörylle ei tule loppua. Tällöin yhteiskunnat romahtavat. Eikö tämä ole jo suuri yhteiskunnallinen kriisi?

Kestokriisissä yhteiskuntamme on kasvavan työttömyyden vuoksi. Onnekas työtätekevä kansanosa tosin joutuu juoksemaan yhä useamman edestä kykenemättä katsomaan ympärilleen. Aivan, kyllä me olemme kriisissä elinkustannusten noustessa ja köyhälistön määrän kasvaessa. Sitä vain ei ilmeisesti kykene turvatulta, säännöllisesti palkatulta virkapallilta näkemään.

Kriisissä on myös tulevaisuudenusko ja luottamus siihen, että Suomi kykenisi oikaisemaan mädäntyneitä yhteiskunnallisia rakenteitaan. Hyviä esimerkkejä tuosta pelonaiheesta ovat Unkari ja Puola, jotka ovat tahtoneet vetää omaa linjaa Brysselin päätöksissä. Ennen kuin Puola on alettu asettaa halsteriin nk. sananvapauteen liittyvän lainsäädännön vuoksi se ehti julistaa ottavansa vastaan vain kristittyjä pakolaisia. Ymmärtävätkö nykyeurooppalaiset tarpeeksi Puolan herkkyyttä ulkopuolisen ohjauksen suhteen? Mikä on perimmäinen syy puolalaisten demonisoimisessa? Pintatarinan mukaisesta valtion mediakontrollista me ulkopuoliset emme juuri paljon tiedä, mutta eikö meilläkin Yle ole mitä tarkimmin poliittisen eliittimme sylikoira suoltaen monikulttuurisuus ihqua illasta toiseen? Soinin puuttuessa Euvostoliiton Puolan vastaisiin toimiin euvostopolitrukkien vahtirakki Jaakonsaari on jo ehtinyt haukahtaa paheksuntansa.

Näemme konkreettisesti, mitä seuraisi käytännön eukriittisestä politiikasta. Onko nykyinen kansainvälinen kriisi ajamassa Itä-Euroopan pois Euvostoliitosta?

Tiedoksi kryptan unelmapaneelille: suomalainen yhteiskunta on syvenevässä kriisissä. Osattomuus kantaväestönkin keskuudessa lisääntyy rajusti. Ideologiset fanaatikot koettavat väkisin istuttaa tämän massan keskelle joukoittain ihmisiä, joiden toiveet tulevat romahtamaan. Loputtomiin ei voi ratsastaa turhautumisen selässä. Monet perustoiminnat nilkuttavat myös syvimmässä sotatilassa. Ultrahumanistisen sinisilmäisyyden voi katsoa julistaneen kerran toisensa jälkeen sodan turvallisuudelle ja tulevaisuudelle. Mäkiselle erityisesti voi todeta, että olihan se Hagia Sofiakin ennen kirkko. Hyvä tietää, ettei Suomen kirkko ole suomalaisten asialla. Eipä enää synny väärinkäsityksiä.


3 kommenttia:

  1. Jos luterilainen kristinusko on valtionuskonto, kirkon tehtävä nimenomaan on puolustaa Suomen etua. Arkkipiispa Mäkinen on tehnyt virkavirheen, ja hänet tulee erottaa tämän vuoksi.

    VastaaPoista
  2. Onhan se todella erikoista, että Suomessa on verotusoikeus laitoksella, jonka johtaja julistaa kiletäytyvänsä ajamasta Suomen etua. Laajemmin ajatellen se asettaa myös mielenkiintoiseen valoon kaikki hänen kanssaan asioivat viranomaiset julkilausumineen. Toisaalta eihän tuo ole niin kovin merkillistä aikana, jolloin suurin osa johtopoliitikoistamme määrittelee itsensä ennemmin eu-lampaiksi kuin oman maansa etujen ajajiksi.

    Sinänsä kumma, että sanomalehtiä tilataan niinkin paljon kuin niitä vielä tilataan tällaisten raatien saadessa näin paljon palstatilaa.

    VastaaPoista
  3. Ortodoksien Helsingin piispa Ambrosius julkaisi viime viikolla luterilaisen piispa Askolan kanssa yhteisen julkilausuman, jossa he edistävät kristinuskon katoamista Suomesta.

    On siinä piispoja tai paremminkin susia lammasten vaatteissa...

    VastaaPoista