sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Onko rintama pian suomalaiskodeissa?


Tuskin mikään on pelottavampaa kuin pelko järjestäytyneen yhteiskunnan romahtamisesta. Kuten vuosituhansia, rintaman sortuessa seuraavaksi tulilinjalle joutuvat heikoimmat ja avuttomimmat. Kaupunginmuurien romahtaessa sallittua riistaa ovat olleet rakennuksissaan piileskelevät vanhukset, naiset ja lapset. Vuosikymmenten rauhantila suurimmassa osassa mannerta on saanut eurooppalaiset kuvittelemaan ihmisluonnon jotenkin muuttuneen. Ratkaiseva virhe on ollut avata portit ja kuvitella tulijoiden rajoittuvan avuttomiin, sotaa pakeneviin ihmisiin.

Pitkin kesää ja syksyä tarkka havainnoitsija on saanut kauhukseen seurata, kuinka maanosaamme ja maahamme on virrannut väkeä, jonka taustoja tai henkilöllisyyttä ei ole kyetty todentamaan. Saksan johtajan suulla heidät kaikki on kiirehditty toivottamaan tervetulleiksi ja sittemmin julistamaan kaikkien liittovaltion alusmaiden kansojen velvollisuutta majoittaa ihmisvyöry. Sen sijaan, että vastaan olisi otettu ihmisiä tarkan seulan kautta, heidät on erottelematta päästetty sisälle sillä hurskaalla toiveella, että käännytetyt saataisiin jollain tavalla vapaaehtoisesti poistumaan maasta. Kuuluisan tiedemiehen Stephen Hawkingin muistelisin todenneen vuosia sitten avaruudesta, että sinnekin päin olisi syytä pitää hiukan nykyistä pienempää suuta, sillä kaikki sieltä mahdollisesti tuleva ei ehkä olisi kovin toivottavaa. Sama pätee myös meillä maapallolla. Kuin alleviivatakseen jalouttaan humanistit ovat laatineet lait, joiden mukaan pahimpiakaan teurastajia ei kyetä karkottamaan maihin, joissa nämä saattaisivat olla hengenvaarassa.

Tässä tullaan tärkeän periaatteellisen kysymyksen ääreen. Voitaisiinko ajatella pahimpien massamurhaajien itse luopuneen osasta ihmisoikeuksiaan teurastaessaan aatteensa mukaan lähimmäisiään äärimmäisen julmalla tavalla? Kuinka pitkälle täysin sivulliset voidaan velvoittaa kustantamaan kaikkein julmimmat, parantumattomat ihmishirviöt? Joukkomurhien tekijät olisi yleisen oikeustajun mukaan syytä toimittaa kärsimään tuomionsa maihin, joissa he ovat rikoksensa tehneet tietäen jo teot tehdessään kyseisen maan rangaistusasteikot. Toinen mahdollisuus saattaisi olla jonkinlainen universaali, pysyvä karkotuspaikka, josta he eivät kykenisi vaarantamaan sivullisten turvallisuutta. Nykyinen holtiton pohjoiseurooppalainen käytäntö on sekä yhteiskunnan taloudelliselle kantokyvylle mahdoton että pidemmän päälle eurooppalaisille liian turvaton ratkaisu.

Euroopan sitominen yhdeksi liittovaltioksi Gibraltarilta Jäämerelle on monella tavalla järjetön pyrkimys. Sosiaalistaloudellisista ongelmista on jo paljon kirjoitettu muun muassa Kreikan kriisin yhteydessä. Liian vähäiselle huomiolle on jäänyt yhteiskunnallinen turvallisuus ihmismassojen liikehtiessä. Mitä tekevätkään ne tuhannet ihmiset, jotka on jo hukattu Euroopan rajojen sisälle saamatta mihinkään kirjoihin tai kansiin? On sivuseikka koettaa höpöttää suurimman osan muukalaisista olevan kunnollisia ihmisiä. Koska lainsäädäntömme kiistatta houkuttelee maailmalta pahimpia rikoksentekijöitä, valheellinen turvallisuudentunteemme on tuomittu jossain vaiheessa romahtamaan.

Viime päivien uutiset Vantaalta, Kirkkonummelta ja Salosta kertovat karua kieltään, että pelko on astunut suomalaisvanhusten koteihin. Iltalehden uutisen mukaan poliisi etsii yhdeltä uhrilta varastettua ruskeata/beigea Ford Fiestaa. ”Tekijöistä ei ole toistaiseksi tarkempaa tietoa, mutta he olivat puhuneet uhrille tuntematonta kieltä”. Harvaan asuttu Suomi omakotitaloineen on siis jo joutunut tulilinjalle. Valtakunta on avannut porttinsa. Yhdessä talouden rapautumisen ja sisäisen romahduksen kanssa nämä ulkoiset vaaratekijät eivät lupaa rauhanajan jatkuvan enää kovin kauan ellei poliittinen kurssi käänny ratkaisevasti. Aikaahan meillä ei ole enää jäljellä tuskin lainkaan poliittisen eliittimme kuolatessa yhä euvostovirsien perään ja annettua kaiken itsemääräämisoikeuden käsistään. Unkarin Orbánia he kyllä ovat jaksaneet kauhistella tämän pyrkiessä suitsimaan ihmisvyöryä.

Tätä ulkoista uhkaa ei torjuta villasukkia kutomalla tai pehmoleluja keräämällä. Poliisin saapuminen saattaa kestää tunteja. Määrätietoiset miehet hämärine autoineen ehtivät siinä ajassa kauaksi pimeässä talviyössä. Tämäkin talvi on vasta alkamassa; yleinen turvallisuustilanne ehtii huonontua ja maan yhteiskunnallinen ilmapiiri kiristyä erittäin nopeasti hallituksen vatuloidessa Soteaan ja juntatessa Yhteiskuntasopimuksiaan tai Pakkolakejaan. Samaan aikaan syrjäseutujen pirteissä kasvaa ahdistus. Missä ovat miehet rajoilta? Onko eliittimme tuonut rintaman jo vanhustemme koteihin?


4 kommenttia:

  1. Euvostotaivaalta tärkeä kannanotto, jossa on hyytävää konkretiaa. Tämä syksy on osoittanut Suomen henkisen kuoleman jo tapahtuneeksi. Fyysisen kuoleman ensi merkkejä ovat raiskausaalto jonka sallitaan jatkua ja rintaman siirtyminen rajoilta koteihin. Missä ovat Suomen miehet?

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Historix. Poistin äsken vain tuplauksen.

    Suomen valtioruumis on tilassa, jossa pikainen hajoaminen on enää muutamista pienistä sattumista kiinni. Silti suuri osa väestä on onnistuttu pitämään siinä uskossa, että homma hoituu. Koska televisiossakin piispakin pyrkii syyllistämään ne, jotka koettavat hillitä muukalaisten vaaralliselle matkalle lähtemistä ja oman maansa kehittämisen laiminlyöntiä vetovoimtekijöitä karsimalla, ei voi todeta kuin itsesäilytysvaiston rippeidenkin murentuneen. Samalla on kyse edesvastuuttomasta tulevien etnisten ja uskonnollisten ristiriitojen kylvämisestä. Samalla mantereelle tuotetaan yhä lisää vaikeasti ellei olemattomasti työllistyvää ihmismassaa jo olemassaolevien lopullisesti työtä vaille jääneiden lisäksi.

    Oma lukunsa on toki maahammekin syntynyt matkatoimisto bisnes, joka vlittää matkoja takaisin Irakiin eli siis maahan, josta aluksi on niin kovin pitänyt pois päästä. Sinänsä hyvä, että väkeä ede jotenkin saadaan kuljetettua täältä, mutta jollain lailla koko touhun yllä leijuu synkeä rakastuksen ja ihmiskaupan haju. Välistävetäjät rikastuvat, ja joidenkin mielestä tuolla rahastusbisneksellä pitäisi olla vapaa piikki!

    Kaikkien kynnelle kykenevien tulisikin varautua pahimman varalle ja vaikkapa säästää seuraavien ulkomaanmatkojen budjetin oman kotimaisen turvallisuutensa varmistamiseen.

    Aikooko kirkko ruokkia miljoonat ja miljoonat yhteiskunnan tarpeettomiksi tuomitsemat ihmiset hamaan kuolemaansa asti? Se toki oli hurkas teko, mutta tuskin kirkonkaan omaisuudella mahdollista. Kaiken lisäksi yhä useampi ei enää välitä laitoskirkon sanomasta eli rahoituspohja uhkaa rapautua. Minkähän takia?

    VastaaPoista
  3. Huomiosi Ev.lut. piispan ulostuloista muistuttaa minua uutisista, joita luin 10-15 vuotta sitten. Niissä kerrottiin USA:n eri kirkkokuntien piispojen ja pappien uskomattomasta mädännäisyydestä. Esillä olivat taloudelliset väärinkäytökset ja erilaiset seksiskandaalit. Moraalikadon taustalla vaikutti tunnustuksesta ja uskosta luopuminen, jolloin kirkkokansalle alettiin julistaa poliittisesti korrektia propagandaa. Näin saatiin kirkkoihin naispapit ja erilaiset vähemmistöt. Samalla kirkkojen henkinen selkäranka mureni sisältäpäin. Tämän seurauksena kirkot menettivät kykynsä toimia maan suolana. Tällä oli tuhoisa vaikutus ympäröivään yhteiskuntaan.

    Vaikka en ole koskaan ollut Luterilaisen kirkon jäsen, niin silti tekee pahaa katsoa kuinka Suomen kirkko piispojensa johdolla näyttää olevan syvässä alennustilassa, henkisesti romahtanut ja kyvytön hoitamaan tehtäväänsä yhteiskunnan vakauttajana. Päin vastoin; nykykirkko on niitä ensimmäisiä turmion tuojia kansan keskelle. Suomen kirkon nykyisellä toiminnalla on tuhoisa vaikutus yhteiskuntamoraalille, aivan kuten rapakon takana kävi aikoinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin varsinkin joulun aikaan on erityisen ikävää huomioida, kuinka kirkonmiehet sekoittavat keskenään lähimmäisenrakkauden ja hyväuskoisuuden. Maailma on väistämättä raaka. Luulisi mainittujen hengenmiestenkin tavoitteena olevan oman yhteisönsä vakauden ja uskonrauhan ylläpidon.

      Nykyisessä Euvostoliiton ikeessä Euroopan manner ei sitä paitsi kestä mnkäänlaista massamaahanmuuttoa puhumattakaan keskenään ristiriitaisten uskonnollisten yhteisöjen (esim. sunnit ja shiiat) tuottamista paikalle, mikä väistämättä tullee vaikuttamaan myös kristillisten perinteiden jäänteisiin. Olisi suunnaton taivaallinen ihme, jos kaikille jo ennestäänkin täällä oleville työttömille enää koskaan löytyisi tuottavaa työtä. Siksipä työtä vailla olevien kurjalistomassojen tarkoituksellinen synnyttäminen ei voine olla herättämättä tavatonta kärsimystä ja levottomuuksia, mihin siis virallisen kirkkommekin tällä leväperäisellä yltiöhyväuskoisuudellaan on raskauttavasti osallisena.

      Poista