tiistai 22. joulukuuta 2015

Julkisen terveydenhoidon päivät luetut


Valtio tahtoo siirtää kuntien omistuksessa olevat hoitokiinteistöt pois kuntien ja kuntayhtymien omistuksesta. Korvaussummista kiistelemisen ohella tulisi pysähtyä pohtimaan, mitä hallintaoikeuden muutos tulee merkitsemään kuntien sananvallalle järjesteltäessä terveydenhoidon tulevaisuutta.

Koska itsehallintoalueet vuokraisivat kiinteistöyhtiöltä tarvitsemansa hoitotilat, kyseessä olisi suuri käytännön muutos paikallisten asukkaiden vaikutusmahdollisuuksiin. Mikään kunnallinen päätösprosessi ei enää kykenisi säätelemään ulkopuolelta johdetun kiinteistöyhtiön toimintaa paikkakunnalla. Käytännössä päädytään samaan yksityistämisprosessiin kuin kuntien aikanaan myydessä omistamansa sähkölaitokset. Erona on toki se, että kärjistäen asukkaat ovat voineet halutessaan luopua sähkövalosta tai hankkia itse kompressorit. Terveydenhoidon siirtäminen pois tai tyystin yksityisille on huomattavasti vakavampi muutos yhteiskunnassa.

Mikäli eläisimme täystyöllisyyden ja palkkaharmonian utopiassa, siirtymä pois julkisesta, kunnallisesta terveydenhoidosta ei vaikuttaisi niin järkyttävältä kellon kääntämiseltä toista sataa vuotta taaksepäin. Viime vuosina yhä useammat työntekijät ovat saaneet nauttia laadukkaasta työterveyshuollosta, mikä on hämärtänyt massojen mielestä julkisen terveydenhoidon merkitystä. Työttömyyden raju, lopulliselta vaikuttava kasvu ynnä eläköityminen ovat kuitenkin kaapimassa pois yksityisen terveydenhoidon kullattua ulkokuorta. Köyhillä ja sairailla vain ei ole sananvaltaa tehtäessä miljardien päätöksiä. Soten myötä enemmän kuin vaarana on kunnallisen päätösvallan mitätöityminen sairaalapalveluiden siirtyessä tyystin ostopalveluiksi.

Toivon totisesti olevani liian pessimistinen, mutta aiempien ”uudistusten” jäljet pelottavat. Kuntien ulkopuoliset yhtiöt on huomattavasti helpompia myydä vaikka Cayman-saarille kuin kuntien tai kuntayhtymien omistamissa kiinteistöissä toimivat yksiköt. Valtiovallan tarjoamien korvaussummien vastaanottaminen puolestaan on kuin huonojen laskemista housuihin: kerran se tovin lämmittää, mutta stten kaikki on ohitse. Toimenpide on kertaluontoinen. Kuinka suuri ahdistus kunnissa sen jälkeen vallitseekaan?

2 kommenttia:

  1. Köyhät kyykkyyn! Tai ehkä tässä tapauksessa - annetaan köyhille lapiot ja pakotetaan meidät kaivamaan omat hautamme.

    VastaaPoista
  2. Pahinta on, että viime vuosina on surutta pistetty lihoiksi kansakuntamme suurin uhrauksin rakennettuja instituutioita ja valtion laitoksia. Niitä synnytettäessä päättäjiämme on elähdyttänyt nimenomaan Suomen rakentaminen ja Suomen tulevaisuuden varmistaminen. Se on ollut jotain muuta kuin jonkin utopistisen Eurooppalaisen projektin palvominen. Inframme on rakennettu työllä ja verellä ja osin myös sodassa vammautuneiden ponnistuksin. Suomalaisen yhteiskunnan muovaaminen joksikin utopistiseksi, universaaliksi kansojen kodiksi ja maailman vastuunkantajaksi on harhainen, äärimmäisen murheellinen ideologia.

    Pitäisi ymmärtää,että pieni eliitti myydessään niin terveydenhuoltomme, koulutuksen kuin vaikkapa rautatiemme samalla varastaa koko kansalta.

    VastaaPoista