torstai 10. joulukuuta 2015

Hajasijoituksen harha


Hallitus on ilmoittanut hajasijoittavansa pakolaiset eri puolille Suomea. Ajatuksena mainittu toimenpide on ymmärrettävä, mutta reaalitodellisuudessa se on yhtä huttua kuin monet muutkin virastojen pöytien ääressä kyhätyt suunnitelmat. Jo vanha sanontakin sen sanoo, ettei kannettu vesi kaivossa pysy. Toimiakseen väestösiirrot vaatisivat niiden ongelmien ratkaisemista, jotka ovat aiheuttaneet syrjäseutujen ja pikkukaupunkien muuttotappiot.

Aamutelevisiossa valtion viranomainen  toi julki kauniin ajatuksensa Suomen syrjäisten pikkukaupunkien asuttamisesta uussuomalaisilla. Mikäli eläköityviin kaupunkeihin sijoitettaisiin pakolaisia, hiljenevät kadut ja autioituvat asunnot saisivat uutta elämää. Samalla helpotettaisiin kasvukeskusten asuntopulaa ja ruuhkia. Yhden asian viranomaiset ovat sivuuttaneet: ihmisten pakkosijoittaminen kuoleville paikkakunnille ei tuo mukanaan sellaisia työpaikkoja, jotka automaattisesti imisivät uutta elinvoimaa kuihtuneille seutukunnille. Toki voidaan kysyä, miksi nykytekniikan aikana harvat jäljelläolevat työpaikat on pakko ahtaa Etelä-Suomeen. Ainakin lentäen tuskin on paljon eroa, matkustaako esim Wieniin Helsingistä vai Joensuusta - puhumattakaan tietoliikenneyhteyksistä.

Joidenkin hallituksen virkamiesten mielissä taitavat siinnellä Veikko Vennamon suurtyön muisto  ja Suomen puhtaat saloseudut aivan kuin maahantulijoita elävöittäisi valmiiksi meitä suomalaisia aikanaan niin määrittänyt uudisraivaajahenki. Sijoittaminen pientiloille maaseudulle sitoi aikanaan tehokkaasti väestöä aiheuttamasta niitä levottomuuksia, jotka koettelivat Eurooppaa toisen maailmansodan jälkeen. Tällöin tulijoilla oli tarvittava maanviljelys- ja kielitaito jo hallussa. Maanviljelys elinkeinona ei ollut niin pitkälle koneellistunut tai teknistynyt muutenkaan kuin nykypäivänä. Olettaa sopii myös, ettei tuotanto ollut samalla tavalla rajojen yli rajoitettua kuin nyt. Säädösten pykäläviidakko tuskin naulasi maataloustoimintaa niin kuin nykyään. Kaiken lisäksi syrjäseutujen muuttoliike on maassamme alkanut jo ennen sotia, vaikka evakkojen asuttaminen ilmeisesti lykkäsi autioitumisen huippuvuosia. Maaseudun muuttoliikettä olen käsitellyt muun muassa kirjoituksessa Pako maalta.

Laajemmaltikin voitaisiin pohtia nykyisen suurtiloja suosivan maatalouspolitiikan mielekkyyttä.

Oma lukunsa on sitten se, millaista väkeä maahanmuuttajat ovat. Jos olettaa sopii, että he eivät ole köyhintä väkeä, he tuskin osaavat edes sitä maanviljelystä, jota dyynien keskellä kenties on. Maanviljelys Pohjolassa on oma taitolajinsa sekin.

Eli, pahasti vaikuttaa siltä, että tämän maahanmuuttoaallon hajasijoittaminen on kuolleena syntynyt ajatus puhtaasti käytännön syistä. Ilman pakkokeinoja lienee mahdotonta sitoa ihmisiä syrjäseuduille. Mikäli mainittu pakkoasutus toimisi laajassa mitassa, Suomen muuttotappiokuntia riivanneet ongelmat olisi jo etukäteen ratkaistu tarvitsematta pumpata keinotekoisesti paikalle kielitaidotonta muukalaisväestöä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti