maanantai 2. marraskuuta 2015

Brexit - kolme tärkeätä syytä eu-erolle


Meidän euvostokansalaisten on aika tarttua kiinni keskeiseen tabuun eli eroamiseen Brysselin alaisuudesta. Britit ovat siinä etuoikeutetussa asemassa, että heille on luvattu mahdollisuus äänestää asiasta. The Telegraphissa Roger Bootle ei ole varma, että pelottelutaktiikka välttäämättä pitää saarivaltakunnan Euvostoliitossa.

Hyvin tutulta vaikuttaa hänen aluksi toteamansa pääministerin pelottelutaktiikka, jonka mukaan elämä Unionin ulkopuolella ei olisi ”maitoa ja hunajaa – milk and honey”. Brittejä on varoitettu kadehtimasta norjalaisia, sillä Norjan on ollut pakko hyväksyä EU-säännöksiä ilman niitä koskevaa äänivaltaa. Taloudellisina perusteluina jatkuvalle euvostoalamaisuudelle on esitetty, että ulkopuolella ollessaan britit kohtaisivat yhteisen ulkoisen tarriffin ja heidän yrityksensä joutuisivat maksamaan suuria summia noudattaakseen EU:n säännöksiä päästäkseen käsiksi sisämarkkinoille ja silti tulla niiltä syrjityiksi. On myös heitetty esille epäillyksiä huonoista neuvotteluasetelmista yksin käytäessä keskusteluja Kiinan ja Yhdysvaltain kanssa.

Vaikka Euvostoliiton kaltaisen suuren ja voimakkaan kokonaisuuden on uskottu olevan parempi neuvoteltaessa kappasopimuksia kolmansien osapuolien kanssa kuin Yhdistyneet Kuningaskunnat omasta takaa, siitä ei ole näyttöä. Niin sanottu ”painoarvo” on vain yksi tekijä. Kauppaneuvottelut EU:n kanssa ovat monitahoinen prosessi, jossa sovitellaan 28 jäsenvaltion etuja. Lopputulos on tällöin varmasti sotkuinen kompromissi. Esimerkkinä' Bootle mainitsee ranskalaisen Camembert-juuston tuottajat, joita palveleva sopimus ei välttämättä palvele hyvin brittiläisiä tuottajia. Ongelmana on myös Unionin valtava koko, sillä kolmas osapuoli saattaa varoa avaamasta markkinoitaan pelätessään sen vaikutuksia kotimaiselle teollisuudelleen. Mielenkiintoista huomata, että Sveitsi on onnistunut allekirjoittamaan suotuisasta kaupasta Japanin kanssa, mihin EU ei ole vielä kyennyt.

Suurimpana hyötynä euvostoerosta voinee pitää sitä, että Britannialla olisi vapaus peruuttaa EU:n lakeja ja määräyksiä.Tässä kohdin euvostosuomalainen hieraisee silmiään Bootlen todetessa tosiasian, joka tuntuu meillä pohjoisessa jyrättävän pois tajunnasta aivan kuin Brysselissä säädetty olisi ikuista jumalien sanomaa. Hän ottaa esille säännösten purkamisen kiistanalaiset vaikutukset bruttokansantuotteeseen, mutta joka tapauksessa siis ottaa vaihtoehdon esille. Suomalaisittain omia sävyjään saavat brittien vuosittaiset nettomaksut euvostobudjettiin, joihin myös suomalaisten on sanottu osallistuneen. Brexit poistaisi kuitenkin noin 9 miljardia puntaa vuosittaisia menoja. Lisänä mainitaan suunnitelmat työverotuksen hyvityksiä 4 miljardilla punnalla. Britit voivat laskea säästävänsä suurimman osan panoksestaan EU:n ulkopuolella vähentäen samalla omaa budjettialijäämäänsä.

Bootlen kolme teesiä Brexitin puolesta ovat:

  1. Euvostoliitto jatkaa lonkeroidensa venyttämistä yhä syvemmälle kautta koko kansallisen elämän,. Näin olen kustannukset sen häiriöistä nousevat merkittävästi. Samaan aikaan EU:n talousarvio kasvaa varmasti. Loogisesti liikuttaessa kohti tiiviimpää unionia keskusbudjetti vahingoittaa kansallisia budjetteja.

  2. Jos suurin osa muusta EU:sta siirtyy kohti täyttä verotuksellista ja poliittista unionia, saadakseen euron toimimaan, kuningaskunnan tulee olemaan erittäin epämiellyttävää olla EU:n sisällä. Brittien jo ennestäänkin viime aikojen vaikeuksissa hankalat mahdollisuudet vaikuttaa Brysselissä tulevat takkuamaan entistä enemmän.

  3. EU:n suhteellinen merkitys maailmassa todennäköisesti laskee. Yhdistyneiden kuningaskuntien ei tosin tarvitse valita EU:n sisäisen kaupan tai muun maailman välillä, mutta muun maailman jatkaessa suhteellisen merkityksensä kasvua Eu-jäsenyyden edut olisivat suhteellisesti pienempiä – ja kustannukset entistä tarpeettomampia.


Myös briteille on maalailtu kuvia pienestä yksinäisestä saaresta yrittämässä yksin torjua vihamielisen maailman uhkia. Maa on kuitenkin maailman viidenneksi suurin talous. Ilman Brysseliä se olisi vapaa valitsemaan haluamiaan kauppasopimuksia ja monet maat haluavat juuri sellaisia. Yhdysvaltain kauppapoliittinen edustaja tosin on äskettäin antanut ymmärtää, että Yhdysvallat olisi haluton erillisiin sopimuksiin. Bootle toteaa kyseessä olevan pelottelutaktiikan brittejä kohtaan. Yhdysvaltain tariffit olisivat joka tapauksessa sen verran alhaiset, että niistä tuskin olisi käytännön haittaa.

Lopuksi Bootle [executive chairman of Capital Economics] hiukan irvailee niille kauhukuville, joita on esitetty EU:n ja sen kaltaisten yhteisöjen ulkopuolisista maista. Hän kehottaa muistamaan joulun lähestyessä Sveitsin ja Singaporen köyhiä kansalaisia.

* * *

David Cameronin lupaukset Britannian uusien EU-jäsenyysneuvottelujen suhteen:

  1. Estää Britannian niin sanottu ”ylös kytkeminen” euroalueen pyrkiessä tiivistämään yhteismarkkinoita
  2. Puolustaa Britanniaa tiivistyvän unionin periaatetta vastaan.
  3. Antaa kansalliselle parlamentille enemmän valtaa osoittaa ”punaista korttia” EU-suunnitelmille.
  4. Kieltää neljäksi vuodeksi EU-maahanmuuttajilta pääsy työssäkäyvien etuisuuksiin.
  5. Lopettaa lapsilisien maksaminen maahanmuuttajien lapsille ulkomaille.
  6. Ei vapaata liikkuvuutta uusista EU-maista, kunnes niiden taloudet kehittyvät
  7. Vähentää byrokratiaa, yhtenäismarkkinoiden palveluja ja solmia merkittävät kauppasopimukset Yhdysvaltojen ja Aasian kanssa.
  8. Kokonaisuudessaan perussopimuksen muuttaminen on välttämätöntä
  9. Prosessia seurataan in-out kansanäänestyksessä vuoden 2017 loppuun mennessä.


* * *

Kuten jo totesin, briteillä on ainutlaatuinen mahdollisuus pelastautua kaaokseen joutuvan Manner-Euroopan kurimuksesta, vaikka heillä on toki jo kotonaan tapahtunut peruuttamattomia etnisiä ja kulttuurillisia muutoksia. Joka tapauksessa vaikuttaa vahvasti siltä, että Bryssel tarvitsisi enemmän brittejä kuin britit heitä huolimatta päinvastaisista julkilausumista. Jäljelle jäisivät vain Saksa ja Ranska ympärillään toisen tai kolmannen luokan sätkynukkevasallien valtiokyhäelmät suurimpien itäeurooppalaistenkin kansojen pyrkiessä seuraamaan niitä, jotka poistuvat. Neljännen Valtakunnan loppu saattaisi alkaa...

Euvostoliitto on ollut suuri puhallus, mahtipontinen satu ja tarina mantereesta, jonka kultakausi on jo kauan sitten kadonnut.

2 kommenttia:

  1. Mitä nopeammin pääsemme eroon EU:sta ja eurosta sen parempi kaikille - niin briteille kuin suomalaisillekin. Näyttää tosin siltä, että tässä mennään se pitkä ja ikävin tie hamaan loppuun asti... Mitäpä muuta, kun on tälläiset päättäjät meillä? Suuri puhallus - juuri siksi tuo EU on paljastunut.

    VastaaPoista
  2. Suomen yläluokan vuosisatojen perinne on ollut ahmia itselleen titteleitä ja virkoja jonkin imperiumin kyljessä. Siksi ero EU:sta ahdistaa jo ajatuksena sen sydänalaa. Huomattava osa virkamiehistä oli viimeiseen asti uskollista Venäjän tsaareille. Kun Venäjän imperiumi oli sortunut bolsevikeille, oli vuorossa saksalaisen kruunupään kerjääminen vielä siinäkin vaiheessa 1918, jolloin Saksan tappio oli selviö. Niin, pahasti näyttää, että me täällä roikumme viimeiseen asti eu-painajaisessa huolimatta rakennelman umpimädästä luonteesta.

    Siksi ei voi kuin kadehtia niitä, joille annetaan ainakin mahdollisuus hypätä tästä kauhujen junasta.

    VastaaPoista