perjantai 2. lokakuuta 2015

Pakolaisbisneksen jyräämät


Alusta asti on ollut selvä, että jotkut tahot hyötyvät maahamme vyöryvistä ihmismassoista lainkaan piittaamatta pitkän ajan yhteiskunnallisista seurauksista. Helsingin Sanomien tuoretta artikkelia turvapaikkabisneksen orastamisesta voidaan pitää tämän vastuuttoman rahastuksen manifestaationa. Samalla se kertoo selkeästi päättäjiemme ja yhteiskuntamme arvoista, joista päällimmäisenä on raha ja lyhytaikaistenkin voittojen haaliminen vailla sosiaalista omaatuntoa.

Joukko suomalaisia yrityksiä on lähtenyt perustamaan vastaanottokeskuksia. Majapaikkoja on järjestettävä kiihtyvää tahtia, sillä turvapaikanhakijoiden määrä on pelkästään kuluneen viikon aikana kasvanut 3 600:sta 4 000:een viikossa. ”

Majapaikkojen tarjoaminen muukalaisille on päällisin puolin katsoen toki humaanilta vaikuttavaa, mutta äärimmäisen lyhytnäköistä. Juuri majoitustilojen järjestäminenhän tukee ihmisten imurointia yhteiskuntaan, jonka perusrakenteet ovat jo valmiiksi hajoamassa. Kustannukset maksaa valtio vero- ja velkarahalla. Sillä samalla rahalla, jota ei ole riittänyt aikanaan paria miljoonaa Heinolan reumasairaalan ainutlaatuisen osaamisyksikön säilyttämiseen tai uuden lastensairaalan vastuullisen ja sivistyneen rakentamisprosessin toteuttamiseen. Kunnista vanhuksia on siirrelty hämäräperäisin järjestelyin laitospaikkojen välillä ja lykätty niin sanottuun kotihoitoon usein jopa erottaen pariskuntia tosistaan. Nyttemmin on paljastunut vanhustentalojen uusi käyttötarkoitus eli muukalaismajoitus.

Omien vanhustemme arvokkaan vanhuuden turvaaminen
ei ole saanut väkeä liikkeelle.
Kansa on saanut viime vuosina uuden väylän äänensä korottamiseen eli kansalaisaloitteet. Niidenkin osalta on ollut nähtävissä selkeästi yhteiskuntamme vääristyneet asenteet, mikäli tarkastelemme niitä aloitteita, jotka ovat tähän mennessä edenneet käytännön toimiin. Onko jossain avioliittolaissa tai muussa sellaisessa kyse ihmisen perimmäisistä elinmahdollisuuksista? Yhden näkymän putki on hämärtänyt yleisen tajunnan tavoittamattomiin muun muassa vanhusten asiat. Aloite arvokkaasta vanhuudesta on kerännyt toukokuun jälkeen ainoastaan runsaat 10400 kannatusääntä. Seuraavassa muutama ote aloitteen saatteesta:

Vaadimme, että Suomen nykyistä lakia (980/2012) ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta, sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista täydennetään pykälällä, joka oikeuttaa ja velvoittaa kunnat ylläpitämään riittävän määrän pitkäaikaishoidon laitospaikkoja (ns. vanhainkotipaikkoja) huonokuntoisia ikääntyneitä henkilöitä varten, jotka eivät pärjää enää kotona kotipalvelun turvin.

Viime hallituksen päättämässä ns. vanhuspalvelulaissa on asetettu tavoitteeksi ikääntyvien kotona asumisen lisääminen ja vastaavasti ympärivuorokautisen hoidon vähentämistä kunnissa. Ikääntyneen monisairaan henkilön yksinasuminen kotona ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Lain tarkoitus on varmaankin ollut hyvä mutta lain voimaan tullessa ei ole tarpeeksi huomioitu kuntien resursseja palkata lisää ammattihenkilöstöä kotipalveluun.

Useat kunnat ovat omavaltaisesti tulkinneet lakia niin, että paikkakunnan kaikki ns. vanhainkotipaikat on voinut muuttaa tehostetuksi palveluasumiseksi. Tässä asumismuodossa asiakas maksaa kaiken hoitoonsa liittyvän itse esim. jyvitetyn asumismaksun, lääkehoidon, puhtauden, ravinnon ym. Onko lain tarkoitus saada ikääntynyt maksamaan palvelun tuottajalle jopa vuosien varrella tienaamansa omaisuuden?

Teksti on kannatettavissa ja luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1282.

Forssa nousi elokuussa vähäksi aikaa julkisuuteen sen aluksi torjuessa pakolaisten ”väliaikaisen” majoituksen. Kun kielteinen päätös syntyi, alkoi etenkin ylessä armoton, päivästä toiseen jatkunut parkuminen. Alpo Suhosta myöten radioon raahattiin väkeä todistelemaan tehtyä vääryyttä. Ministeri Grahn-Laasonen pisti ilmeisesti arvovaltansa peliin masinoidakseen vastatoimet, jotka viimein johtivat alkuperäisen päätöksen kumoamiseen. Vähemmälle huomiolle jäi hotelliin suunniteltu ikäihmisten uudenlainen palvelukeskus, joka lienee nyt sysätty pois pakolaiskeskuksen väliaikaisuuden muututtua yhtäkkiä pysyväisluonteiseksi. Nuo pakolaisbisneksen koukerot vaatisivat ammattimaista ja lahjomatonta selvitystyötä. Sen verran monen poliitikon ja vaikuttajan näpit ilmeisesti ovat tahriintuneet soppaan.

Kokonaiskuva on sangen selkeä ja noudattelee samaa kaavaa kuin takavuosina toteutettu kansallisvarallisuuden myynti pilkkahintaan ulkomaille. Kun omalta kansalta on nyhdetty rahat ja infra, bisnes siirtyy kansainväliseksi pelinappuloiden pyörittelyksi. Omien vähävaraisten ja heikkojen ollessa kaukaa Euroopasta ohjattua asutustoimintaa vastassa ei häviäjästä ole epäselvyyttä. Kansainvaellusten sallimisen järjettömyys asettuu omaan kontekstiinsa. Rahalla ei ole isänmaata. Sen edestä ollaan valmiita myymään vaikka omat vanhemmat, lainkaan välittämättä siitä ihmiskaupasta, jota vastaan julkisuudessa on suu vaahdossa reuhuttu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti