maanantai 28. syyskuuta 2015

Arvotaan seuraava henkilöllisyys


Taannoin pääministeri Sipilä lupasi valtiovallan kartoittavan niitä niin sanottuja vetovoimatekijöitä, jotka houkuttelevat muukalaisia maahamme. Jo aiemmin on todettu herra pääministerin olleen omilla toimillaan yksi houkuttelevuustekijä. Nyttemmin muun muassa Turun Sanomien paperilehdessä on kirjoitettu, että henkilökortin saaminen helpottuu. Tässä jos missä on kyse huomattavasta vetovoimatekijästä. Jo jonkin aikaa valmisteltua lakimuutosta ei ilmeisesti tahdota arvioida muuttuneessa tilanteessa.


Kun ilman papereita tulevat turvapaikanhakijat saavat suomalaisen henkilöllisyystodistuksen, he ovat samalla sisällä Euvostoliitossa. Kaunis ajatus hädänalaisten auttamisesta vesittyy jo tulijoiden valtaisan määrän vuoksi. Kaikista vakuutteluista huolimatta en saata uskoa, että viranomaiset kykenisivät tai ehtisivät käsittelemään tarpeeksi tarkasti kymmeniä tuhansia hakemuksia aikana, jolloin rahojen sanotaan olevan loppu aivan yhteiskunnan perustoimintoina pidettyjen laitosten ylläpidosta. Yhteiskuntamme ajatusmaailma on muuttunut vakavissakin asioissa hälyttävän impulssiiviseksi ja lyhytjännitteiseksi. Auttamisen trendi muuttunee viimeistään talvella kuluneeksi hokemaksi, jolla ei kyetä tarpeeksi ostamaan pintavaahdon ”hyvän ihmisen” leimaa, jotta sen voisi hyödyntää sosiaalisissa verkostoissa. Kun leikkausten ja lisämaksujen kuristusote kantaväestöstä tiukkenee, ”sukankutominen” on pian niin passé! Kunnat ovat jo heränneet uumoilemaan tulevia vaikeuksia

Valtiovalta on myös vihjaillut helpottavansa muukalaisten rajoituksia työnteolle. Sinänsä yksilötasolla hyvä ratkaisu, mikäli niitä töitä olisi oikeasti tarjolla. Mistä kohta vapaaehtoisia pyörittämään majoituspalveluja tai ruokitsemista? Kenties muukalaiset keskuudessaan? Kuinka se palvelisi kotoutumista? Yli puolen miljoonan tarpeettoman kantasuomalaisen lisäksi on taiottu pian muutamassa vuodessa toinen mokoma sellaisia, jotka eivät taida edes kieltä tai muutakaan erikoistaitoja.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa toimimiseksi tarvitaan tunnistettava henkilöllisyys. Nyt sellainen sitten keksitään. Mikäs siinä, mutta tässä tarjotaan oiva tapa pyyhkiä pois entinen ryvettynyt minänsä ja aloittaa ”puhtaalta pöydältä”.  Ilmeisesti erään afrikkalaisen joukkomurhaajan tapaus ei ole opettanut mitään. Uudet asukkaat eivät sinällään tuo takaisin automaattien ja globalisaation viemiä työpaikkoja. Kun näitä uudisasukkaita kerääntyy tarpeeksi yhteen, seuraukset tulevat olemaan traagiset, sillä tokihan asianomaiset itse muistavat, mitä he ovat tehneet ja mitä ne toiset. Euvostoliiton olisi heti aluksi täytynyt kyyditä kaikki laittomasti saapuneet paperittomat takaisin meren ylitse. Niin kuin on jo usein todettu, laillinen tapa olisi ollut tulla pakolaisohjelmien kautta eikä villiintyneen sonnilauman lailla omin neuvoin.

Ongelma on nimenomaan tulijoiden suuri määrä ja heidän alkuperäkulttuurinsa suuri ero vastaanottajiin nähden. Jo uskonnolliset tekijät on tunnustettu vaikeiksi jopa maahanmuuttajien taholta. Viranomaiset ovat itsekin myöntäneet, ettei tulijoiden taustoja kyetä kattavasti määrittelemään. Niinpä on päätelty, että väärinkin tiedoin henkilöllisyystodistuksen saanut toimiessaan olisi seurattavissa tuon hänelle myönnetyn henkilöllisyyden kautta. Kuka pystyy takaamaan, ettei noilla puliveivareilla siltikin olisi jossain takataskussa lukuisia valehenkilöllisyyksiä, joita on vain nyt suomalaisten suosiollisella avustuksella lisätty yhdellä? Kerran Euvostoliittoon ilmestyttyäänhän he ovat saattaneet seikkailla jo lukuisten maiden halki.

Tietyt piirit ovat innoissaan näistä uusvirtasista, koska kuvittelevat autioituvan maaseudun ja hiipuvan syntyvyyden vitsausten maassamme helpottavan. Hiljattain muuan nuori nainen avautui lehden artikkelissa siitä uskomuksestaan, että muukalaiset olisivat Lapin pelastus. Muutama vuoden takaisissa, huomattavasti tyynemmissä oloissa rohjettiin olla huomattavasti pessimistisempiä. Maahanmuuttoon ja sen edullisuuden perusteluihin liittyy toinen päivän puheenaiheista eli huonon taloudellisen tilanteen heijastuminen syntyvyyteen. Luonnollisena seurauksena yhteiskuntamme muutoksista perhekoot ovat pienentyneet ja lastenteko on lykkääntynyt entistäkin myöhemmäksi. Talouskehitystä ja teknologian tulevaisuudennäkymiä silmätessä ei voi olla huomaamatta, kuinka sokeata on etsiä jotain mystistä huoltosuhteen korjautumista haalimalla maailman ääristä uusiohenkilöitä korvaamaan luonnollista poistumaa. On nimittäin niin, että länsimainen kulttuuri ja sitä mukaillen osin myös kehittyvät kolmannet maat ovat syöksymässä automaation kautta aikakauteen, joka ei tarvitse nykyistäkään määrää ihmisiä eikä varsinkaan tulevaisuuden ”huoltosuhteen korjaajia”.

Mikäli tulokkaat sulautuvat jollain odottamattomalla tavalla länsimaiseen kulttuurin raunioille, he ovat väistämättä yhtä lailla ylijäämäväkeä kuin kantaväestökin. He toki ovat ilmeisesti enemmän puoliaan pitävää ainesta, mikä tuonee oman lisämausteensa kaaokseen. Toinen tie on jonkinlainen paluu keskiajalle, jolloin länsimaiset rakenteet murtuvat lopullisesti ja viimeisimmät teknologian merkit hylätään. Tavallaan se olisikin paluuta ihmisen juurille – vaan ei länsimaisen ihmisen.

Mediamme kyllä tiedostaa, mitä se on tekemässä. Kertoessaan henkilökortin saamisen helpottumisesta ja väärinkäytösten hyväksymisestä muuan sanomalehti väittää samalla sivulla poliisijohtomme pitävän pelkoa maahan soluttautuvista terroristeista liioiteltuna. Kukapa tuohon enää uskaltaa luottaa? Yhteiskuntaan piiloutuneet solut saattavat uinua vuosikausia. Valitettavasti tässäkään asiassa kansalainen ei voi enää uskoa euvostoliiton politrukkien virkakoneiston läpi julistaman sanoman totuudellisuuteen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti