lauantai 29. elokuuta 2015

Kaupunkien uusi koulujärjestelmä

Kaupunkien oppikouluista oli karsittava kaikki muu kuin virkamieskoulutus. Virkamiestehtäviin hakeutumattomille oli perustettava heille soveltuvia kouluja. Kaupunki- ja maalaisnuorison yhdestä yhteisestä oppikoulusta oli tullut kaaosmainen.

Kaupunkikansakoulut

Liiallista teoreettisuutta oli poistettava ja annettava tilaa käytännöllisyyden vaatimuksille ja ammattiopetuksen alkeille. Lausan mallissa olisi noudatettu yleensä maalaiskoulujen linjaa poikkeuksena maatalouskerhotoiminta, jonka paikan olisi ottanut eri ammattien alkeiden käytännöllinen opetus. Metallialan, puusepän, maalarin, kirjansitojan, vaatturin, sähköalan jne työpajoissa puuhailu olisi tapahtunut kolmena viimeisenä vuotena. Kolmen kuukauden kuluttua tai ehkä aikaisemmin oppilas olisi saanut harkita, haluaako hän jatkaa sillä alalla. Ellei, hän olisi siirtynyt kokeilemaan jonkin toisen alan työpajaan. Tässä esitetyt olivat kaikki poikien aloja. Pakolliseksi katsotun perheenemännän ammattivalmennuksen edistämiseksi annetun opetuksen lisäksi tyttöjä olisi tutustutettu koru- ja muotiompeluun, konekirjoitukseen jne.

Tietoja kaupunkien kouluista vuosina 1909-1939. Suomen tilastollinen vuosikirja 1940. NAPSAUTA KUVAA.
Doria.fi
***


Ammatillinen iltakoulu

Heti kansakoulun läpikäytyään eri alojen työpajoihin ja toimipaikkoihin oppilaiksi meneville tarvitsi perustaa valtion puolesta erikoinen iltaisin toimiva ammattikoulu, jossa kaikki mahdolliset alat olisivat olleet eri linjoina edustettuina. Koulu olisi ollut maksuton ja oppilaat saaneet ilmaiset tarveaineet. Opetusta piti antaa myös tärkeissä käytännön vaatimissa oppiaineissa, lisäksi luonnetta kehittävissä aineissa kuten laulussa, soitossa, voimistelussa, urheiluleikeissä jne. Tällainen opetus olisi korvannut jatko-opetuksen, joka siis olisi jäänyt pois.

***

Tärkeä koetutkinto

Kansakoulu ei kelvannut oppikoulun eikä muunkaan kehittyneen koulun pohjakouluksi. Muussa koulussa jatkamaan aikovien oli parasta jättää kansakoulu neljänneltä luokalta. Oikean jatkokoulun valitsemiseksi oli määrä menetellä seuraavasti:

Kaupunkikansakoulun neljänneltä luokalta olisi pyritty 8-luokkaisiin lyseoihin, lopetettu kansakouluissa kevätlukukausi 6 viikkoa tavallista aikaisemmin. Valtion toimesta ja valtion määrämien valtionkoulujen opettajien johdolla olisi pidetty tänä 6 viikon aikana koekoulua, jonka tarkoituksena olisi ollut määrä ottaa selville oppilaan sopivaisuus oppikouluun. Kokeen läpäisseiden saama todistuksen olisi oikeuttanut pyrkimään mihin oppikouluun tahansa. Hylätyt olisivat pyrkineet varta vasten heille perustettuun yleissivistävään ammattilyseoon.

Näin olisi estetty se häikäilemätön menettely, jolla yksityiskoulut haalivat oppilaita lukukausimaksuja maksamaan. Kun valmistava koulu lisäksi aivan tarpeettomana ja kelpaamattomana olisi lakkautettu, olisi houkutus eksyä väärään suuntaan ja varsinkin väärälle alalle suuresti pienentynyt. Karsintaan piti edelleen pyrkiä sopivin toimenpitein jatkamaan oppikoulun kolmella ensimmäisellä luokalla.

***



Ammattilyseo

Joka vuosi pyrki oppikouluun vilkaita ja toiminnanhaluisia poikia ja tyttöjä. Oppikirjojen ääressä istumiseen ei heillä ollut halua eikä niihin syventymiseen ja niiden oppitietojen käsittelemiseen taipumuksia. Käytännön töihin taipuvien ihmiset olisi hyvä saada jo lapsesta pitäen harjaannuttaa näitä lahjojaan suuntautuen ja valmistuen niiden edellyttämille ammattiurille,.Tällaisia lapsia ei ollut ainoastaan työväestön ja ns. ”oppimattomien” perheissä, vaan niitä löytyi aivan yhtä paljon tai vähän kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Ammattilyseon oli määrä olla erikseen pojille ja tytöille. Kouluaika pojille 6 ja tytöille 7 vuotta. Oppisuunnitelmasta Lausa hahmotteli kaksisärmäistä: yleissivistävä ja ammattiin valmistava. Suuri paino oli annettava luonnetta kehittäville ja mieltä virkistäville aineille kuten laululle, soittolle, urheiluleikeille, voimistelulle, taideopetukselle jne. Niiden samoin kuin maanpuolustuskuntoisuuden ja sosiaalisuuden opetus piti saada kaikille pakolliseksi. Ammattiopetusta varten on pieniä kaikkien ammattialojen työpajoja. Kolmena ensimmäisenä vuotena oppilas itselleen mielenisensä ja taipumuksiaan vastaavan vastaavan ammattialan ellei se ole jo heti selvillä. Yleissivistäviä aineita luetaan tietenkin koko kouluaika.

Ammattityttölyseoissa olisi tietenkin ollut naisten ammattialoja vastaavia linjoja: koru- ja muotiompelun, liikealan, taideteollisuuden jne. Pakollisena kaikille olisi ollut kodin- ja lastenhoidon opetus sekä ruoanvalmistus, pukuompelu ja kankaankudonta. Viimeinen lukuvuotensa ja sitä edeltävä kevät ja kesä jokaisen tytön olisi tullut viettää erikoisessa suljetussa oppilaitoksessa käytännöllisinä aineina puutarhanhoito ja kotitalousalan eri aineet ja yleisivistävinä aineina pääasiallisesti luonnetta kehittävät ja elämänsuuntausta ja -tarkoitusta selventävät aineet.

Poikien viimeistä lukuvuotta edeltävä kesäloma olisi kulunut harjoittelijana oman alansa työpajassa. Tällaista harjoittelutoimintaa varten koulu tarvitsi yhteistoimintaa liike- ja teollisuuspiirien kanssa.

Oppilaat olisivat lopettaneet tämän koulun 17-18 vuoden iässä ja saavuttaneet riittävän yleissivistyksen, mutta samalla myös sellaisen ammattitaidon, että olisivat pystyneet suoraan koulusta astumaan toimipaikkoihin ansaitsemaan leipänsä. Teknilliseen korkeakouluun ja kauppakorkeakouluun aikovien reitti olisi kulkenut myös tämän koulutyypin kautta.

Koska ammattialoja on paljon, ei kaikkia työpajoja oli turha kuvitella sopimaan samaan koulurakennukseen. Riippumatta käytännön opintolinjojen sijainnista yleisivistävä opetus oli toteutettavissa samana.

***

Ammattiyliopisto

Jos ammattitaito todella halutaan kehittää huippuunsa ja ammattisivistys täysin tasa-arvoiseksi opillisen sivistyksen kanssa, on ammattiyliopisto välttämättömyys, totesi Lausa. Vasta ammattikoulujen kohottaessa ammattisivistyksen tarvittavalle tasolle, olisi selvinnyt ammattiyliopistojen luonne.

***

Sekalaisia korkeakouluja

Ainakin toistaiseksi ammattikoululaitoksen rinnalle tarvittiin muun muassa musiikkiopisto, Sibelius-akatemia jne. Niiden yhdistämistä ammattiyliopistoon oli syytä harkita rahoituksenkin vuoksi.

Tiedot oppikoulujen oppilasmääristä 1931-1937 niin maaseudun kuin kaupunkien
oppikouluissa kertovat muutosten olleen vielä sangen pieniä. Siinä mielessä
Lausan pamfletin vaatimiin toimiin olisi voitu ryhtyä ennen aika vakaan tuntuisesta
tilanteesta ennen kuin lähtökohdat muuttuivat sotien jälkeen. NAPSAUTA KUVAA.
Tilastollinen katsaus oppikoulujen tilaan ja toimintaan lukuvuonna 1936–1937.
Doria.fi




Seuraavaksi vielä työskentelystä uusituissa kouluissa...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti